Vihreän liiton teesit kansainvälisestä turvallisuuspolitiikasta
Hyväksytty Vihreän liiton valtuuskunnan kokouksessa 21.9.2002
Kokouksessa pidettyihin turvallisuuspoliittisiin alustuksiin voit tutustua tästä.
Sisältö
1. Myönteinen keskinäinen riippuvuus luo mahdollisuuksia maailmanlaajuiseen
aseidenriisuntaan
Hallitsematon, talouden ehdoilla tapahtuva globalisaatio on syventänyt
rikkaiden ja köyhien välistä kuilua maailmassa sekä aiheuttanut turvattomuutta
ja levottomuutta. Voimaan perustuvassa kansainvälisessä järjestelmässä pieni
eliitti tekee päätökset, jotka koskettavat ihmiskunnan enemmistöä. Tällainen
maailmanjärjestys ei ole pitemmän päälle kestävä. Maailmantalouden yhdentyminen
ja vapauttaminen edellyttää vahvempaa yhteistyötä ympäristöongelmien ja
ilmastopolitiikan kuten myös ihmisten välisen eriarvoisuuden ja
köyhyyskysymysten ratkaisemiseksi, joiden ympärille kutoutuvat merkittävimmät
tulevaisuuden turvallisuusuhat. Kansainvälisen järjestelmän demokratisointi on
varmin toimintalinja kansainvälisen turvallisuuden parantamiseksi.
Globalisaation varjopuolten rinnalla on nähtävissä myös myönteisiä
kehitysmahdollisuuksia, kun valtiot ovat entistä tiiviimmin taloudellisesti
sidoksissa toisiinsa. Vastuuntuntoinen keskinäisriippuvuuden vahvistaminen voi
auttaa kriisien ennaltaehkäisemisessä ja nostaa kynnystä aseellisiin
yhteenottoihin.
2. YK:ta on vahvistettava vastaamaan maailman turvallisuushaasteisiin
Yhdistyneillä kansakunnilla on erityisrooli kriisien ennaltaehkäisemisessä
ja rauhan palauttamisessa maailmassa. YK:ta on vahvistettava, jotta se pystyy
reagoimaan kriiseihin nopeasti ja kehittämään tehokkaita menetelmiä konfliktien
ennaltaehkäisemiseksi. Siviilikeinojen lisäksi YK:n on pystyttävä käynnistämään
ja koordinoimaan entistä paremmin myös sotilaallisen kriisinhallinnan
operaatioita, joita tarvitaan estämään vakavia ihmisoikeusloukkauksia,
päättämään aseellinen konflikti tai estämään sen uudelleenpuhkeaminen
Vihreä liitto kannattaa interventiorahaston perustamista YK:n yhteyteen. Sen
varoja käytettäisiin siviilikriisinhallintaan sekä sotilaallisen
kriisinhallinnan puolella pääasiassa koordinaatioon ja esikuntatoimintojen
luomiseen ja ylläpitoon. Tulevaisuudessa rahastoa voitaisiin mahdollisesti
käyttää myös YK:n omien kriisinhallintajoukkojen luomiseen ja varustamiseen.
Parantamalla sotilaallisen kriisinhallinnan koordinaatiota YKn alaisuudessa
voidaan vähentää maailmanyhteisön riippuvuutta yksittäisten voimakkaiden
jäsenmaiden kannasta arvioitaessa intervention tarpeellisuutta. Taloudellista
riippuvuutta jäsenmaista voidaan helpottaa ottamalla käyttöön
valuutansiirtovero tai globaalilotto, jonka tuotto ohjattaisiin suoraan YKlle.
YKn toimintakyky kriisitilanteissa tulee turvata niin, ettei mikään
turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista voi yksin veto-oikeudellaan kaataa
operaatiota, jota muut pitävät tarpeellisena. Turvallisuusneuvoston toimivuutta
voidaan parantaa rajoittamalla veto-oikeutta siten, että siihen vaaditaan yhden
sijasta 2-3 maata. Myös yleiskokous voisi pääsihteerin pyynnöstä antaa
mandaatin rauhanturvaoperaatioon, jonka yksi maa on pysäyttänyt
veto-oikeudellaan turvallisuusneuvostossa. Toistaiseksi uudistukset ovat
törmänneet turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden voimakkaaseen
vastustukseen, mutta ratkaisun etsimistä on syytä jatkaa. Turvallisuusneuvoston
koostumusta ja yleiskokouksen roolin vahvistamista on pystyttävä arvioimaan
uudelleen, jos ja kun YK:n toimintaa halutaan tehostaa.
YKn monipuolinen vahvistaminen vähentää painetta kansalliseen ja alueelliseen
asevarustelukierteeseen. YK:lla on myös ainutlaatuiset mahdollisuudet yhdistää
siviili- ja sotilaallinen kriisinhallinta toisiinsa.
Yksi keskeinen kysymys yhä edelleen on maailmanlaajuinen ydinaseriisunta, jonka
tarve on tullut entistä selkeämmäksi järjestäytyneen, kansainvälisen
terrorismin nousun myötä. Kaikkien ydinasevaltioiden on tultava mukaan
kansainvälisten sopimusten piiriin, ja tavoitteena tulee olla täydellinen
ydinaseista luopuminen. Kansainvälinen terrorismin vastainen yhteistyö on
tärkeää, mutta terrorismin vastustamisen varjolla ei pidä voida harjoittaa
omien vähemmistöjen sortoa tai suoranaista valtioterrorismia oman maan
asukkaita tai toista maata kohtaan.
3. Alueellinen yhteistyö vahvistaa rauhaa
Euroopan integraatio on tarjonnut paljon mahdollisuuksia rauhanomaisen
yhteistyön lisäämiseen. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj ja
Euroopan neuvosto ovat olleet keskeisessä asemassa Euroopan turvallisuuden ja
ihmisoikeuksien kehityksessä. Myös muihin maanosiin tarvitaan vastaavia malleja
maanosittaisesta turvallisuuspolitiikasta ja ihmisoikeusseurannasta. Ne
vahvistavat myönteistä keskinäisriippuvuutta globalisaatioprosessissa.
Euroopan unionissa on saatu aikaan merkittävää taloudellista yhdentymistä, mikä
on helpottanut kaupankäyntiä mutta myös poliittisen yhteisymmärryksen syntyä.
Laajentuminen vahvistaa rauhanomaista kehitystä unionissa. Laajentunutkaan EU
ei saa rakentaa suojamuureja ympärilleen, vaan vastuun ja yhteistyön on
ulotuttava myös sen rajojen ulkopuolelle. Alueellinen integraatio Euroopassa ei
saa johtaa itsekkäästi vain omaa etuaan ajavan suurvaltablokin syntymiseen.
4. EU:n kehitettävä monipuolisia kriisinhallintamenetelmiä ja panostettava
globaalin eriarvoisuuden vähentämiseen ja konfliktien ennaltaehkäisyyn
EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on keskeistä kehittää monipuolisia
kriisinhallintamenetelmiä sekä tiiviimpää ulkopoliittista päätöksentekoa.
Vihreät eivät pidä suotavana EU:n kehittämistä puolustusliitoksi. EU:n ja Naton
jäsenyys on jatkossakin pidettävä erillään niin, ettei jäsenyys toisessa
automaattisesti edellytä liittymistä myös toiseen. EU:n vahvuuden ei tule
perustua sotilaalliseen voimaan, vaan oikeudenmukaisella ulko- ja
kauppapolitiikalla saavutettuun arvovaltaan.
Vihreät hyväksyvät sen, että EU:n kriisinhallinnan sotilaallisessa
ulottuvuudessa nojaudutaan joiltakin osin Naton voimavaroihin silloin, kun
EU:lta puuttuu tarvittavaa kapasiteettia esim. esikunta- ja
viestintätoiminnoissa. Jokaisella operaatiolla tulee olla YK:n tai Etyj:n
mandaatti tai konfliktin osapuolten hyväksyntä. Jos YK-johtoista
kriisinhallintaa pystytään kehittämään määrätietoisesti Naton merkitys
globaalissa kriisinhallinnassa voi vähetä.
Unionin päätöksentekoa ulkopolitiikan saralla on syytä tehostaa, jotta EU
pystyisi nykyistä paremmin reagoimaan maailmanpolitiikan kriiseihin. Kun EU:n
tulevaisuutta käsittelevän konventin työ päättyy, täytyy nykyisen yleisten
asiain neuvoston työtä tehostaa, niin että EU pystyy reagoimaan nopeammin esim.
kansainvälisiin kriiseihin. Neuvottelumandaattia ulkopoliittisissa kysymyksissä
on syytä selkiyttää. Ulkopoliittisen päätöksenteon tehostaminen edellyttää EU:n
kansanvaltaisen kontrollin vahvistamista kansallisten parlamenttien ja
Euroopan parlamentin kautta.
5. Suomi kehittää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa nojautuen sotilaalliseen
liittoutumattomuuteen
Vihreiden mielestä mitä vähemmän maailmassa aseisiin käytetään rahaa, sen
parempi. Naton tavoitteena on pitää jäsenmaiden puolustusmenojen osuus olisi
vähintään 2 %:n tasolla bruttokansantuotteesta, vaikka moni eurooppalainen
jäsenmaa ei tähän ylläkään. Kahden prosentin osuus kansantuotteesta on
kolminkertainen verrattuna YK:n kehitysyhteistyölle asettamaan 0,7 prosentin
tavoitetasoon. Paine puolustusmenojen kasvuun eurooppalaisissa Nato-maissa on
lisääntymässä koko ajan.
Nato on muuttunut yhä suuremmassa määrin kriisinhallintaorganisaatioksi, mutta
se on myös puolustusliitto, jolla on sotilaallinen rakenne Euroopassa.
Nato-jäsenyys ei ole vihreiden mielestä tavoiteltavaa, liittoutuminen ei
lisäisi Suomen turvallisuutta. Naton rauhankumppanuuden myötä Suomi on jo
kehittänyt puolustusvoimiaan pitkälti Nato-yhteensopiviksi ja tämä on
parantanut yhteistyökykyä Nato-johtoisissa kriisinhallintaoperaatioissa. Suomi
voi osallistua näihin operaatioihin ja myös siten kantaa vastuunsa
kansainvälisestä kriisinhallinnasta rauhankumppanuuden kautta, ilman
Nato-jäsenyyttä.
Suomen turvallisuuspoliittinen vaikutusvalta turvataan parhaiten diplomatialla,
kansainvälisillä välitystehtävillä ja viisaalla ulkopolitiikalla,
ei sotilaallisella liittoutumisella. Jos Suomi liittyisi Natoon, sen asema
puolueettomana maana esimerkiksi kansainvälisissä välitystehtävissä voisi
menettää merkitystään. Paine puolustusmenojen kasvuun saattaa lisääntyä
Nato-jäsenyyden myötä. Sotilaallisen liittoutumisen merkitys ei ole nykyisin
niin suuri kuin se oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Baltian maiden
mahdollinen Nato-jäsenyys ei johda siihen, että Suomen olisi välttämätöntä
liittyä Natoon, mutta Naton merkitystä on tulevaisuudessa arvioitava suhteessa
alueellisen ja globaalin turvallisuuspoliittisen ympäristön muutoksiin.
Naton ja Venäjän yhteyksien syveneminen saattaa tulevaisuudessa muuttaa
järjestön luonnetta ja murentaa niitä perusteita, joille Nato kylmän sodan
aikana rakennettiin. Naton rooli Euroopassa voi muuttua merkittävästi. Kriisien
ennaltaehkäisemisen ja siviilikriisinhallinnan saralla tulee parantaa
yhteistyökykyä Naton ja Etyj:n - kuten myös EU:n ja YK-järjestöjen - välillä.
Pääministerin asettaman Turvallisuus 2004 -työryhmän pitää osaltaan edistää
turvallisuuspoliittisen keskustelun kansanvaltaistamista samalla kun se
valmistelee seuraavaa turvallisuuspoliittista selontekoa. Jos hallitus
yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa tai eduskunnan laaja enemmistö
päätyy ehdottamaan liittymistä Natoon, pitää jäsenyysasia alistaa
kansanäänestykseen.
|
