Vihreän liiton maaseutuohjelma

II MAASEUDUN NYKYTILA-ANALYYSI

Maaseudun alueellinen erilaistuminen

Maaseudun kehitysongelmat ovat alueellisesti erilaistuneet. Eri maaseutualueilla on siitä syystä sovellettava erilaisia ratkaisumalleja. Syrjäistä maaseutua vaivaa pysyvä massatyöttömyys, johon on vaikea löytää puhtaasti markkinallisia ratkaisuja. Vahvoilla maatalousalueilla, jotka sijaitsevat lähempänä keskuksia, tuovat lähempänä olevat markkinat enemmän tulomahdollisuuksia. Pelto-Suomen "koodi" on erilainen kuin Metsä-Suomen "koodi".

Tässä ohjelmassa luokitellaan maaseutu kolmeen päätyyppiin, jotka ovat syrjäinen maaseutu, ydinmaaseutu ja keskusten läheinen maaseutu (kuva 1). Tyypittely on karkea, mutta antaa yleiskuvan maaseudun ja maaseutuongelmien erilaistumisesta. Tämän ohjelman luokittelu eroaa mm. Toimiva maaseutu -ohjelmassa käytetystä siten, että syrjäisen maaseudun piiriin katsotaan kuuluvan alueita, jotka Toimiva maaseutu -ohjelmassa on luokiteltu ydinmaaseutuun. Mitään yksimielisyyttä maaseutuluokituksesta ei voitane koskaan saavuttaakaan - aina on kyse viitteellisistä likiarvoista.

1) Syrjäinen maaseutu

Pinta-alallisesti suurin osa Suomen maaseutua kuuluu syrjäiseen maaseutuun. Syrjäiselle maaseudulle on tyypillistä maatalousmaan pieni osuus. Metsät ja suot ovat vallitsevia ja maatalouden mahdollisuudet rajalliset. Syrjäinen Suomi on pientilavaltaista. Aiemmin muun muassa metsätyöt takasivat pientilojen elinkelpoisuuden, mutta voimakas koneellistuminen niin maa- kuin metsätaloudessa vei leivän pientiloilta. Esimerkiksi Ilomantsissa on maidonlähettäjien määrä pudonnut vuodesta 1968 tähän päivään lähes 95 %! Syrjäinen maaseutu on pahasti autioitunut ja autioitumisen uskotaan jatkuvan edelleen.

Syrjäistä maaseutua leimaa harva asutus ja pitkät matkat keskuksiiin. Näin ollen paikalliseen tai alueelliseen kysyntään liittyvät uudet työpaikat syntyvät hitaasti jos ollenkaan. Viimeiset ajat syrjäinen maaseutu on pysynyt pystyssä yhtäältä yhteiskunnallisten tulonsiirtojen (vanhuuseläkkeet, sairaus-, työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeet, työttömyyskorvaukset - tuupovaaralaisista peräti 35 % on erilaisia eläkeläisiä) ja toisaalta yhteiskunnan (valtio, kunnat) tarjoamien työpaikkojen avulla. Nyt niitäkin ajetaan alas ja korvaavia työpaikkoja on vaikea keksiä. Syrjäistä maaseutua uhkaa pysyväksi jäävä suurtyöttömyys, jonka seurauksena on joko ihmisten syrjäytyminen asuinsijoilleen tai uusi muuttoliike - lähtö työttöminä pääkaupunkiseudulle etsimään parempaa elämää useimmiten ilman tietoa työpaikasta.

Uutta työtä syrjäiselle maaseudulle voisi löytyä ympäristöalalta (ympäristönhoito, ympäristömyötäiset työmenetelmät mm. metsä- ja maataloudessa), matkailualalta, maaseudun hoivatyössä, etätyössä sekä luonnonvarojen hyödyntämisessä.

Syrjäisen maaseudun voisi vielä jakaa puoli-syrjäiseen maaseutuun - eräänlaiseen vaihettumisvyöhykkeeseen - sekä varsinaiseen periferiaan - Itä- ja Pohjois-Suomen harvaanasuttuhin alueisiin.

2) Ydinmaaseutu

Ydinmaaseutu on rintamaata, jossa peltoalan osuus on suuri ja jossa on paremmat mahdollisuudet maatalouden harjoittamiseen kuin syrjäisellä maaseudulla. Myös tiheämpi asutus ja keskusten läheisyys tarjoavat mahdollisuuksia erilaisten maaseututuotteiden valmistukselle ja tehokkaalle markkinoinnille.

Taajamien ja keskusten työpaikat mahdollistavat monin paikoin myös päivittäisen pendelöinnin työhön. Ydinmaaseutua on varsinkin Suomen rannikkovyöhykkeellä.

3) Keskusten läheinen maaseutu

Keskusten läheinen maaseutu on pendelimaaseutua, jossa viljelijäväestön osuus on jäänyt vähäiseksi. Kaupunkikeskusten ympäristökunnat ovat kaavoittaneet maata asumiskäyttöön ja edistäneet asukkaiden sijoittumista alueelleen. Keskusten läheinen maaseutu elää lähes täysin näiden tarjoaminen työmahdollisuuksien varassa. Voidaan aiheellisesti kysyä, kuuluvatko nämä alueet enää varsinaiseen maaseutuun vai ovatko ne lähiöitä maaseudulla. Joka tapauksessa niissä ei juurikaan ole maaseudulle tyypillistä yhteisörakennetta eikä kulttuuria.

Keskusten läheinen maaseutu ulottuu 15-30 kilometrin päähän keskuksista.

Kuva 1. Suomen viitteellinen jakautuminen eri maaseututyyppeihin

Seuraavassa on kuvattu maaseudun alueellinen erilaistuminen väestön toimeentulon mukaan. Toimeentulo perustuu syrjäisellä maaseudulla yhteiskunnallisiin tulonsiirtoihin (eläkkeet, työttömyyskorvaukset jne.), vähenevään palkkatyöhön ja pienemmässä määrin maatalouteen ja yrittämiseen. Ydinmaaseudulla taas maatalouden ja yrittäjyyden osuus on suurempi.

Kuva 2. Syrjäisen ja ydinmaaseudun väestörakenteen erot

Eri maaseutualueiden kehitysedellytykset

Taulukoissa 1,2 ja 3 on kuvattu eri maaseutualueiden vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkat nelikenttäanalyysina (niin kutsuttu SWOT-analyysi)

Taulukko 1. Syrjäisen maaseudun SWOT-analyysi

Taulukko 2. Ydinmaaseudun SWOT-analyysi

Taulukko 3. Keskusten läheisen maaseudun SWOT-analyysi

[ luku 3 ]   [ hakemisto ]