Vihreän liiton maaseutuohjelma

JOHDANTO:
VIHREÄN LIITON MAASEUTUOHJELMA

Marraskuussa 1990 hyväksyttiin Vihreän liiton maatalousohjelma "Onko huomenna pouta?". Jälkikäteen on helppo todeta, että ohjelma oli onnistunut ja sopivasti aikaansa edellä. Esimerkiksi ohjelmassa ehdotettu viljelijänpalkka on nyt osittain toteutunut maatalouden ympäristötuissa ja luomuviljelyn kehitys on ollut jo vuosia ohjelman edellyttämällä kasvuuralla. Kuin kehoituksena vihreän maaseutuohjelman kirjoittamiseksi maatalousohjelmassa myönnettiin, ettei maataloudesta ole koko maaseudun pelastajaksi vaan vetoapua on etsittävä muista elinkeinoista. Hyvinvoiva maaseutu pelastaa myös maatalouden.

Kuva: Tilojen lukumäärän kehitys

Koska maaseudun tulevaisuus perustuu jatkossa vain osittain maatalouden tulevaisuuteen, pannaan uudessa maaseutuohjelmassa erityistä painoa maaseudun koko väestön työllisyys- ja toimeentulo-ongelmiin.

Maaseudun kokonaiskuva on tänä päivänä yllättävän erilainen kuin perinteinen pelkästään maanviljelyä korostava maaseutukäsitys. Jo maatalouden harjoittajat muodostavat kirjavan joukon - on investoivia eurotiloja ja tuotannosta luopuvia "elinkelvottomia" tiloja. Maatalousväestön lisäksi maaseudun asukkaisiin kuuluvat eläkeläiset, työttömät, toisen töissä olevat sekä monitoimi-ihmiset, jotka raapivat elantonsa milloin mistäkin tarjolla olevasta. Taajamien liepeille on noussut omakotilähiöitä ja asutusryhmiä, joiden tulevaisuus on tiiviisti kytköksissä kasvukeskusten tulevaisuuteen. Kaukana rintamaista on syvä maaseutu, suuri osa Itä- ja Pohjois-Suomea, jonne toiset tarjoavat ainoana ratkaisuna saattohoitoa, tehtävänsä tehneen syrjä-Suomen viimeistä matkaa.

Koska erot ovat alueellisesti suuret, tulee maaseudun kehitysongelmat ja kehittämisen keinot nähdä alueellisesti erilaistuvina. Syrjäisellä maaseudulla maatalouden merkitys on jo vähentynyt ja siellä valtaväestön muodostavat yhtäältä yhteiskunnallisten tulonsiirtojen - työttömyyskorvaukset, työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeet - varassa elävät ja toisaalta työssäkäyvät - joko lähiseudulla työssä olevat tai kauempana pendelöivät. Ydinmaaseudullakin perinteisen maatalouden eli elintarvikkeiden raaka-ainetuotannon merkitys vähenee vääjäämättä.

Maataloutta on pidetty maaseudun ainoana elinkeinona ja voimavarana. Kuva täystyöllistävästä ja päätoimeentulon antavasta maatilasta viljelijäperheineen on kuitenkin tyypillinen maaseudun myytti. Viljelijä- ja yrittäjäväestön osuus on maaseututyypistä riippuen 10 - 40 %. Niin kutsuttujen elinkelpoistenkin tilojen isännistä ja emännistä yli puolet turvautuu tilan ulkopuoliseen palkkatyöhön. Nykyajan maaseutu siis elää jo valtaosin palkkatyöstä ja tulonsiirroista.

Maatalous on jatkossakin keskeinen osa maaseutua, mutta nyt on oikea hetki pohtia maaseudun uusia mahdollisuuksia ja tunnistaa vahvistuvia suuntia. Maaseudun säilymiseksi ei ole yhtä viisastenkiveä. Maaseutu säilyy ja kehittyy vain, jos sen asukkailla on riittävä toimeentulo ja työmahdollisuudet. Toimeentulo- ja työmahdollisuuksien suhteen maaseudulle on saatava uutta vetovoimaa, jota siltä on viimeiset vuosikymmenet puuttunut. Tavoitteena tulee olla maaseudun kehkeytyminen erilaisten elinkeinojen, työn ja toimeentulomuotojen moni-ilmeiseksi mosaiikiksi.

Suomalainen maaseutukeskustelu on valitettavasti jo vuosia ollut näköalatonta joutokäyntiä: Pohdiskelussa huomiota ei ole niinkään kiinnitetty itse maaseutuun vaan perinteisen maatalouden lyhyen tähtäyksen edunvalvontakysymyksiin. Vihreiden maaseutupolitiikka haluaa erottua yhtäältä maa- ja metsätalouden saavutettujen etujen ylläpitäjistä ja toisaalta maaseudun merkityksen vähättelijöistä. Vihreän liiton maaseutuohjelmalle on sosiaalinen tilaus. Vihreät visiot voisivat avata uusia tulevaisuuden näkymiä ja uskottavia ja mukaansatempaavia visioita ummehtuneeseen maatalous- ja maaseutukeskusteluun. On outoa, että vihreiden kannatus Suomen maaseudulla on häviävän alhaisella tasolla. Onpa vihreät nähty jopa maaseudun vihollisina. Nyt on aika nostaa selkeästi profiilia. Vihreillä on kaikki mahdollisuudet nousta johtavaksi maaseudun asioiden ajajaksi ja puolustajaksi. Siihen meillä on erinomaiset edellytykset. Keskiöön nousevat vihreiden perinteiset keinot kuten kansalaisraha, omatoimisuuden ja "pieni on kaunista" -ajattelun korostaminen, työn "haittaverotuksen" alentaminen, kestävän kehityksen maatalous sekä kotimaisen energian tuotanto ja paikallisen aloitteellisuuden ja demokratian kehittäminen.

Vihreä maaseutuohjelma on yhdistelmä erilaisia politiikkoja. Se on monitieteistä politiikkaa, sektorirajat ylittävää toimintaa. Se on maatalouspolitiikkaa, metsäpolitiikkaa, ympäristöpolitiikkaa, sosiaalipolitiikkaa, työvoimapolitiikkaa, asutuspolitiikkaa, kulttuuripolitiikkaa, liikennepolitiikkaa jne. Se koskee itse asiassa kaikkia politiikan alueita sovellettuna tietylle maantieteelliselle alueelle, Suomen maaseudulle.

Vihreä maaseutuohjelma korostaa maaseututahtoa. Tämä ei tarkoita vastakkainasettelua kaupunkien kanssa vaan eräänlaista läpäisyperiaatetta. Kaikissa päätöksissä on mietittävä tarkkaan miten ne vaikuttavat maaseudun elinvoimaan. Maaseudulla ja kaupungeissa ollaan samassa veneessä. Maaseudun vetovoiman kehittäminen hyödyttää myös kaupunkeja. Suomessa on alkanut uutena ilmiönä kehitysmaiden tapainen työttömien muutto maaseudulta lähinnä pääkaupunkiseudulle ilman tietoa työpaikasta. On yhteiskunnallisesti, ekologisesti ja inhimillisesti kestävämpää ratkaista maaseudun ihmisten työn ja toimeentulon ongelma sen syntysijoilla maaseudulla kuin antaa maaseudun tyhjentyä ja kaupunkeihin kehittyä uusi syrjäytyneiden työttömien kerrostuma. Maaseudulla on olemassa jo kerran rakennettu infrastruktuuri. Sen rakentaminen uudestaan keskuksiin on yhteiskunnan resurssien ja luonnonvarojen tuhlausta.

Kaupungin ja maaseudun vastakkain asettelu on vanhakantaista. Kaupungeissakin on omat kipupisteensä, jotka on hoidettava. Mutta ei niin, että se olisi pois maaseudulta tai päinvastoin. Vihreä maaseutuohjelma korostaa duaalitalouden mallia, jossa tehokkaat, teknologisesti edistyneet ja kansainvälisesti kilpailukykyiset alueet ja toimialat "sponsoroivat" vähemmän kilpailukykyisiä korkean työttömyyden alueita esimerkiksi kansalaisrahan muodossa. Osa maaseutua kuuluu kilpailukykyiseen sektoriin esimerkkinä kannattavat eurotilat ja kasvukeskusten modernilla sektorilla työssä käyvät samalla kun kaupungeissa on kriisialueita, jotka tarvitsevat tukitoimia. Kun verotuksen painopistettä siirretään yksilöiden verottamisesta pääoman käytön ja haittojen verotukseen, päästään lähemmäksi todellista duaalitaloutta, ja ylitetään keinotekoinen kaupunki-maaseutu -vastakkainasettelu. Ohjelmassa ehdotetaan kansalaisrahaa maaseudun työllisyys- ja toimeentulo-ongelmien keskeiseksi ratkaisijaksi. Tavoitteena on yhdistää nykyisiä sosiaalisia tukimuotoja, jonka vuoksi kansalaisrahan käyttöönotto ei synnytä lisäkustannuksia.

Hyvää tarkoittavat maaseutuohjelmat jäävät helposti yleisen yhteiskuntapolitiikan hyökyaaltojen alle. On uskallettava tehdä asioita eri tavoin kuin tähän asti. On nähtävä Suomi erilaisten todellisuuksien, lähtökohtien ja toimintojen mosaiikkina. Hyvinvointiyhteiskunnassa on myös tuettava niitä alueita, jotka ovat lähtökohdiltaan heikommassa asemassa. Siksi on hyväksyttävä myös alueittain eriytyvät toimenpiteet, lait ja asetukset.

Maaseutu on käynyt viimeiset vuosikymmenet viivytystaistelua työpaikkojensa, palveluidensa ja väestönsä säilyttämiseksi. Tällä hetkellä eletään 1960-luvun maaltapaon laajuista muuttoaaltoa kaupunkeihin ja Uudellemaalle. Se on maaseudulle kestämätön suonenisku, joka on katkaistava. Loputkin palvelut ovat katoamassa, syrjäisellä maaseudulla asutus muuttuu lähinnä vapaa-ajan asumiseksi ja maaseutu autioituu kovaa vauhtia. Nyt on viimeisiä hetkiä muuttaa suuntaa ja antaa maaseudulle sille kuuluva arvo. Maaseutu mahdollistaa, jos niin halutaan, houkuttavan työ- ja asuinympäristön, jossa voivat yhdistyä ne elementit, joita tarvitaan inhimillisesti arvokkaaseen, sosiaalisesti rikkaaseen ja ekologisesti mahdollisuuksia antavaan elämään. Pelkona on, että muuten maaseudulla saavutetaan pian kriittinen piste, notkahdus, jonka jälkeen on enää turha itkeä suurta osaa maaseutuamme takaisin.

Vihreän maaseutuohjelman ovat työstäneet seuraavat henkilöt:

Pekka Sillanpää, Joensuu, maaseutupoliittisen työryhmän puheenjohtaja
Eeva Gyllenbögel, Hausjärvi
Sampsa Heinonen, Loimaa
Erkki Pulliainen, Oulu
Aino Savola, Teuva
Marja Tuominen, Ylitornio

[ luku 1 ]   [ hakemisto ]