Vihreät & liikenne

LIIKENNEPOLITIIKKAA IHMISTEN - EI AUTOJEN - EHDOILLA

Viimeisen kymmenen vuoden aikana liikenne on laman aikaista notkahdusta lukuun ottamatta ollut vahvassa kasvussa. Puolet suomalaisten autolla tekemistä matkoista on alle 6 kilometrin ja yksi neljäsosa alle 3 kilometrin mittaisia  matkoja. Liikenne on kaupunkien ilman pahin pilaaja. Vihreän liikennepolitiikan tavoitteita ovat liikkumisen tasa-arvo, liikenteen aiheuttamien päästöjen vähentäminen ja asuinympäristöjen laadun parantaminen. Kaikkia näitä tavoitteita edistävät joukkoliikenteen, kevyen liikenteen ja uuden tekniikan suosiminen sekä yksityisautoilun ja pyörillä kulkevan tavaraliikenteen vähentäminen. 

Kansa tahtoo: tukea vihreälle liikkumiselle!

Tiedetään yleisesti, että liikenne saastuttaa ilmaa. Harva tietää, että liikenteen typpipäästöt ovat yksi suuri syy myös vesistöjen, mm. Itämeren saastumiseen.  On myös ilmeistä, että liikenteen melu on yksi keskeinen asuinympäristöjen viihtyisyyteen vaikuttava tekijä. Tutkimusten mukaan  enemmistö suomalaisista antaisikin tukensa yksityisautoilun sijasta  vihreitä liikennemuotoja suosiville liikennepoliittisille ratkaisuille, kuten joukkoliikenteelle, pyöräilylle ja jalankululle.

Erilaisia ohjauskeinoja kestävään liikennepolitiikkaan

Joukkoliikenteen lippujen hintojen alentaminen, pysäköintimaksut, tietullit ja ruuhkamaksut ovat keinoja ohjata kansalaisten kulkumuodon valintaa henkilöauton sijasta joukko- ja kevyeen liikenteeseen. On edistettävä sähkö-, maakaasu- ym. vähäpäästöisten autojen pääsyä markkinoille. Yleisten teiden nopeusrajoituksiksi on asetettava 100 km/h autojen polttoaineen kulutuksen ja päästöjen vähentämiseksi.

Liikenteen määrään voidaan vaikuttaa myös kaavoituksella ja maankäytön tiivistämisellä. Liikennetarpeen vähentämisen kannalta on järkevää ohjata toimintoja jo olemassa olevien liikenneyhteyksien varrelle.

Rautatieverkon ylläpitoon ja kehittämiseen on satsattava. Sähköistäminen vähentää entisestään rautatieliikenteen päästöjä. Lentoliikenteen polttoainetta on verotettava muiden liikennepolttoaineiden tavoin, ja lentoliikenteen päästö- ja melurajoituksia on valvottava ja tiukennettava.

Kilpailukykyinen joukkoliikenne palvelee käyttäjäänsä 

Joukkoliikenteen kilpailukyvyn parantaminen ei välttämättä vaadi kalliita teknisiä satsauksia. Jo niin sanotuilla "pehmeillä" ratkaisuilla voidaan julkinen liikenne saada houkuttelevammaksi. Näitä ovat esimerkiksi aikatauluneuvonnan kehittäminen, muu matkustajatiedotus sekä pysäkkien ja odotustilojen kohentaminen. Matkustajamäärien kasvu parantaa julkisen liikenteen kannattavuutta ja sitä kautta mahdollisuutta kehittää palveluja edelleen. 

Joukkoliikenteen tuki olisi suunnattava ensisijaisesti taajama-alueiden joukkoliikenteen kehittämiseen. Haja-asutusalueilla on kehitettävä pienempään kalustoon perustuvaa kutsuliikennettä. Olisi myös mahdollista kompensoida joukkoliikennepalvelujen puuttumista haja-asutusalueiden talouksille porrastamalla heille polttoaineen hintaa.

Matkakeskushankkeet on toteutettava. Matkakeskukset yhdistäisivät eri liikennemuotojen asemat ja niihin liittyvät palvelut. Vaihtaminen liikennemuodosta toiseen kävisi matkakeskuspaikkakunnilla helposti ja sujuvasti. 

Liityntäpysäköintiä on kehitettävä, jotta siirtyminen yksityisautosta joukkoliikennevälineeseen olisi mahdollista esimerkiksi työmatkoilla. Liikenneyhtiöiden kilpailuttamisen pelisääntöihin on sisällytettävä myös palvelukykyä lisääviä tekijöitä, kuten esimerkiksi matalalattiaisuus ja asiakaspalvelu.

Kevyen liikenteen väylät kuntoon  

Kevyen liikenteen väylillä käy vilske, sillä niillä liikkuu enemmistö suomalaisista: kaikki alle 18-vuotiaat, enemmistö yli 65-vuotiaista sekä henkilöt, joilla ei ole ajokorttia tai käytössään autoa. Kevyen liikenteen väylien on käyttäjien kannalta oltava turvallisia, sujuvia käyttää ja kattavia. Niihin satsaaminen on tärkeää myös siksi, että jalankulku ja pyöräily ovat terveellisiä, edullisia ja ympäristöystävällisiä kulkumuotoja.  

Kevyen liikenteen väylien kunnossapidon ja uusien väylien rakentamisen rahoitus on saatava kuntoon. Valtion ja kuntien välisen rahanjaon järkevöittämisessä yksi keino on lisätä valtion budjettiin määräraha liikennejärjestelmäsuunnitteluun.

Kaupunkeihin on saatava autoilulta rauhoitettuja alueita, toimivia kävelykeskustoja. Muualla Euroopassa ja Pohjoismaissa kävelykeskus on jo lähes kaikissa kaupungeissa. Hyvin suunniteltu kävelykeskusta lisää kaupunkilaisten viihtyvyyttä ja keskustan elävyyttä.
 

Takaisin valikkoon
Kotisivulle