Vihreät & koulutus

Opiskeleva ja oppiva Suomi

Vauraan sivistysvaltio Suomen onnistumisen juuret ovat syvällä koulutusjärjestelmässämme. Tulevaisuudessa menestyksemme on aina vain vahvemmin kytköksissä yksittäisten ihmisten ja organisaatioiden oppimiskykyyn ja osaamiseen: perustaitojen hallintaan, oppimisen osaamiseen, luovuuteen, soveltamistaitoon ja olennaisen hahmottamiseen. Alati muuttuvassa maailmassa koulutus antaa valmiuksia sietää epävarmuutta, erilaisuutta ja toisia kanssaihmisiä sekä keinoja vaikuttaa maailman menoon niin omassa lähiympäristössä kuin kansallisella ja kansainväliselläkin tasolla. Yksilölle koulutus merkitsee parhaimmillaan paitsi perustaitojen ja ammatin hankintaa, myös itsensä ja omien kykyjensä löytämistä, henkilökohtaisen kasvun mahdollisuutta ja elinikäistä uusiutumisen lähdettä.

Vihreän koulutuspolitiikan kulmakivet

Vihreän koulutuspolitiikan peruskiviä ovat tasa-arvo, moniarvoisuus ja elinikäinen oppiminen. On ensiarvoisen tärkeää, että kaikilla lapsilla ja nuorilla on kotitaustasta, asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta tasa-arvoiset mahdollisuudet saada oppia ja sivistystä. Käytännössä tämä tarkoittaa kaikille maksutonta koulutusta esikoulusta aina korkeimpaan akateemiseen oppiarvoon saakka. Tasa-arvoa ovat myös kattava lähikouluverkko ja kohtuulliset koulumatkat, riittävän pienet ryhmäkoot, oppilaiden erilaisuuden huomioon ottaminen, pätevät ja työssään jaksavat opettajat, opiskelussa tarvittavien tukipalveluiden saatavuus, eri koulutusalojen vetovoimaisuudesta huolehtiminen, joustavat jatkokoulutusmahdollisuudet ja riittävä opintotuki.

Kouluasteesta riippumatta olennaista on oppia tietojen ja taitojen lisäksi tiedon käsittelyä, ajattelua, vuorovaikutustaitoja, elämänhallintaa, eettisyyttä ja kestävän kehityksen periaatteita. Koulutuksen tavoitteena on myös kehittää itsetuntemusta ja minäkuvaa sekä kulttuuri-identiteettiä. Moniarvoisessa peruskoulussa taito-, tieto- ja taideaineet ovat tasapuolisesti edustettuina opetussuunnitelmassa ja oppimistuloksia arvioidaan monipuolisesti. Oppilaat ja vanhemmat otetaan mukaan opetuksen suunnitteluun. Olennaista on yksilön tarpeiden kunnioittaminen. Oppilaiden on saatava tarvitsemansa määrä tukea opinnoissaan, olipa kyse sitten oppimisvaikeuksista tai käytöshäiriöistä, vammaisopetuksesta, maahanmuuttajista, erityislahjakkaista tai ihan tavallisista lapsista. Heikommista lähtökohdista ponnistaville kouluille on ohjattava muita enemmän resursseja. Perusopetuksessa on mahdollistettava myös vaihtoehtoiset opetusmuodot. Tasa-arvo ei tarkoita tasapäistämistä.

Lasten ensisijainen kasvatusvastuu on vanhemmilla. Alle 10-vuotiaiden lasten vanhemmilla onkin oltava mahdollisuus tehdä halutessaan kuusituntista työpäivää. Lapsille tarjottavan aamu- ja iltapäivätoiminnan pitää olla sisällöltään monipuolista ja osin vapaa-ajan harrastustoimintaa korvaavaa. Näin perheille jää iltaisin enemmän aikaa yhdessäoloon.

Toisen asteen oppilaitosten tulee olla opiskelijoilleen tietojen, taitojen, ajattelun ja yksilön persoonallisen kehittymisen viihtyisä ympäristö. Ammatti- tai ylioppilastutkinnon suorittaminen kasvattaa opiskelijaa ottamaan vastuun itsestään ja omasta suoriutumisestaan. Erityistä huomioita on kiinnitettävä ammatillisen koulutuksen houkuttelevuuteen sekä niihin syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin, jotka peruskoulun päätyttyä ovat ajautumassa jatko-opiskelun ulkopuolelle.

Ammattikorkeakoulut ja yliopistot toimivat toisiaan täydentävillä aloilla ja niiden tavoitteiden ja käytännön toiminnan tulee vahvistaa toisiaan. Opintojen ohjausta on tehostettava, jotta opintojen keskeyttämisiä ja turhia viivästymisiä saadaan vähennettyä. Kokopäiväisen korkeakouluopiskelun on oltava mahdollista ilman lainarahaa. Korkeakoulujen tulee olla palkkaukseltaan ja työoloiltaan kilpailukykyisiä työpaikkoja.

Elinikäinen oppiminen on olennainen keino aktiivisen kansalaisuuden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja työllisyyden kehittämisessä. Tässä vapaalla sivistystyöllä, erityisesti kansalais- ja työväenopistoilla, on tärkeä tehtävä. Myös suomalainen kirjastojärjestelmä on olennainen osa elinikäistä oppimista ja vapaata kansalaisyhteiskuntaa.

Koulutus maksaa - ja hyvä niin

Valtion on huolehdittava, että kunnilla ja yliopistoilla on riittävästi resursseja opetustehtäviensä hoitamiseen. Koulutuksen kustannukset aiheutuvat pääasiassa henkilöstömenoista ja opetustilakustannuksista. Lyhyen tähtäimen säästöjen riskit ovat erityisen suuret juuri koulutuksessa. Lasten ja nuorten ongelmien kasautuminen lisää inhimillisen murheen lisäksi yhteiskunnan menoja kasvavina sosiaalisina ja terveydellisinä ongelmina. Koulutuksesta säästäminen ei ole kenenkään etu.

Meillä ja muualla maailmassa

Kansainvälisen koulutuspolitiikan tavoite on kaikkien lasten mahdollisuus käydä koulua ja saavuttaa luku- ja kirjoitustaito. Suomen kehitysyhteistyörahoja on kohdennettava lasten ja naisten koulunkäyntimahdollisuuksien parantamiseen sekä seksuaaliterveysvalistuksen antamiseen osana muuta kouluopetusta. Kansainvälisen korkeakoulupolitiikan tavoite on poistaa opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuuden esteitä lisäämällä tutkintojen vertailtavuutta. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa EU:n alueella suomalaisen korkeakoulutuksen tason laskua ja tutkintojen sisältöjen heikentymistä.

Takaisin valikkoon
Kotisivulle