Vihreä liitto

Tämä on Vihreän liiton vanha nettisivusto 2000-2006
Nykyiset sivut: www.vihreat.fi

Etusivu

Yhteystiedot

Kannanotot

Ohjelmat

Toiminta

Jäsenyys

Maailman vihreät

Vihreän liiton puoluekokous, Kokkola 21.5.2005

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja, presidenttiehdokas Heidi Hautalan avauspuheenvuoro

Hyvä vihreä väki,

Tarkoitukseni on puhua hieman suomalaisen demokratian kehittämisestä. Hallitusohjelman mukaisesti käynnissä on kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, johon sisältyy hyvin monia eri työryhmiä. Tuija Braxin johdolla mietitään keinoja vahvistaa kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä. Itse edustan Vihreää liittoa Pertti Paasion johtamassa Kansanvalta 2007 -komiteassa, jonka tehtävä on auttaa puolueita uudistumaan demokratian muuttuvassa kentässä. Työ valmistuu kuun lopussa, eikä ole samantekevää, mitä komitea tulee ehdottamaan.

Sen tehtäviin kuuluu korjata edustuksellista demokratiaa. Kynnyskysymyksenä pidän sitä, että pienten ja asukkaita valitettavasti yhä menettävien vaalipiirien kansalaisten ääni kuuluisi. Muiden muassa Pohjois-Karjalassa ja Lapissa puolue tai vaalilista tarvitsee pitkälti toistakymmentä prosenttia kansanedustajan paikkaan. Jo edellinen komitea totesi yksimielisesti, että näin ei voi jatkua. Mitään ei silti tapahtunut. On huolestuttavaa, että halu parantaa puolueiden välistä suhteellisuutta on kovin vähäistä. Tähän on vaikutettava nyt.

Komitea tekee myös ehdotuksia kunnallisesta demokratiasta. Siellä näkemykset ovat paremmin yhteen sovitettavissa. Halutaan vahvistaa vaaleilla valittujen valtuutettujen asemaa suhteessa virkamiehiin. On korostettu kunnanhallituksen puheenjohtajan asemaa ja pidetty hyvänä, että laki jo sallii erilaiset pormestarimallit. Olen ollut hyväksymässä ajatusta, että kunnat voivat tukea tarkoin ehdoin valtuustoryhmien toimintaa myös aineellisesti.

Olisi kuitenkin mahdotonta esittää sellaista, jos samalla ei haluttaisi yleisesti lisätä vaalirahoituksen julkisuutta ja avoimuutta esimerkiksi siten kuin esitin lakialoitteella eduskunnassa. Tukisummia, joiden lahjoittaja pitää julkistaa, pienennettäisiin kautta linjan. Ja ennen kaikkea oikeusministeriön pitäisi valvoa, että lakia noudatetaan; tällä hetkellä lain vastaisesti usein jätetään läpivalaisematta ns. tukiyhdistysten tilit. Olen ollut havaitsevinani, että lähes kaikissa puolueissa myönnetään yksityisissä keskusteluissa, että kilpavarustelu, joka johtaa vaalirahoituksen kasvuun vaali vaalilta, uhkaa demokratiaa. Varoittavana esimerkkinä mainitaan viime EU-vaalien pohjanmaalainen ehdokas, joka käytti lähes 300 000 euroa henkilökohtaiseen vaalikampanjaansa.

Yleisesti tunnustetaan, että jokin on mennyt vikaan, kun osallistuminen vaaleihin on lähes tasaisesti vähentynyt. Tutkijat ovat osoittaneet vakuuttavasti, että uusi innostus äänestämiseen ei tapahdu kehottamalla ihmisiä uurnille, vaan lisäämällä yleistä vaikuttamisen tunnetta, kansalaistuntoa. Siksi olen hieman hämilläni ehdotuksista, joita Kansanvalta 2007 -komiteassa on tehty. Perustuslakiin on esitetty kirjattavaksi, että äänestäminen on kansalaisvelvollisuus. Tällainen olisi selvästikin pään pistämistä pensaaseen, ellei jopa päin prinkkalaa. Olen joutunut myös pyytämään, että komitea luopuisi puhumasta ”kansanvallan komentoketjusta”. Käskyttäminen kuuluu armeijaan, ei demokratiaan.

Komitean asialistalle kuuluu myös kysymys kansalaisten suorien poliittisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä. Tilanne on erittäin heikko. Vaikka on valmistunut useampiakin selvityksiä ja esityksiä kansanäänestysten lisäämisestä ja kansalaisaloitteiden luomisesta, puolueet joiden edustajista Kansanvalta 2007 -komitea koostuu, pitävät niitä pikemminkin uhkana kuin mahdollisuutena demokratialle. Asiantuntijat ovat kertoneet meille, että nykyään mahdollisten sekä kunnallisten että valtiollisten kansanäänestysten neuvoa-antavuus on omiaan hämärtämään demokraattisia vastuusuhteita, epäilen, että poliittista tahtoa muuttaa niitä sitoviksi tai päättäviksi ei ole.

Puolueiden olemassaolon oikeutus koetellaan siinä, miten ne ymmärtävät jakaa valtaansa politiikan uusille toimijoille ja kansalaisille. Valta ei ole mikään nollasummapeli, jos se ymmärretään nimenomaan mahdollisuutena ja oikeutena vaikuttaa yhteiskuntaan. Suomen perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden osallistua esimerkiksi elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon, mutta tätä ei uskoisi siitä lähes vainoharhaisesta keskustelusta, jossa vallanpitäjät syyttävät kansalaisia kehityksen jarruttamisesta, kun nämä ryhtyvät käyttämään perustuslaissa taattuja oikeuksiaan.

Demokratian uudistaminen on jäykkää ja hidasta. Puolueissa ei ymmärretä, että nykyinen osallistumattomuus vain pahenee, ellei haluta ottaa pienintäkään riskiä ja muuttaa demokratian pelisääntöjä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien vahvistamiseksi.

Puheenjohtaja,

maailmassa keskustellaan samaan aikaan vilkkaasti myös globaalista demokratiavajeesta. YK:n pääsihteeri Kofi Annan on tehnyt kattavia ehdotuksia maailmanjärjestön vahvistamiseksi muun muassa parantamalla sen demokraattisuutta. Kansalaisyhteiskunta ja myös parlamentaarikot halutaan mukaan globaalipäätöksentekoon. Kehitysmaiden ja muiden marginaalissa olevien ääntä halutaan vahvistaa. Näin saataisiin uusia välineitä vahvistaa toimintaa köyhyyden voittamiseksi ja muiden YK:ssa sovittujen vuosituhattavoitteiden toteuttamiseksi, joka ei nykyisillä ponnistuksilla ja rahoituksella onnistu.

Yksi tärkeä osa pääsihteerin ehdotuksista koskee ihmisoikeuksien huomioimista. Hän haluaa korvata nykyisen hampaattoman ihmisoikeuskomission neuvostolla, johon kuuluisi vain 50 maata, joilla on itsellään puhtaat ihmisoikeuspaperit. Pääsihteeri haluaa myös erityisraportoijan seuraamaan, että kansainvälisen terrorismin vastainen taistelu tapahtuu ihmisoikeusnormien mukaisesti.

Olemme voineet havaita viime päivinä, että näin ei ole tapahtunut esimerkiksi Uzbekistanissa. Presidentti Karimov on verisesti tukahduttanut mielenosoitukset leimaten ne ääri-islamilaiseksi terrorismiksi. On vaadittava riippumatonta kansainvälistä tutkimuskomissiota selvittämään tapahtumien kulku ja syylliset.

Lähempänä Venäjällä tapahtuu koko ajan ihmisoikeusloukkauksia, joista suurvallat vaikenevat pyrkiessään hyviin väleihin ja taloussuhteisiin presidentti Putinin kanssa. Alkaa näyttää myös siltä, että Tšetšenian tilanteesta vaikenevat paitsi Yhdysvallat, häpeällisesti myös Euroopan unioni. Tšetšenian viimeinen vapailla vaaleilla valittu presidentti Mashadov ehdittiin ilmeisesti Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n toimesta raivata tieltä juuri, kun hän alkoi näyttää lännen ja myös EU:n silmissä varteenotettavalta neuvottelukumppanilta rauhanomaisen ratkaisun aikaansaamiseksi. Yleisesti ei ole tiedossa, että Mashadov ehti ennen kuolemaansa kirjoittaa EU:n korkealle ulkopoliittiselle edustajalle Javier Solanalle kirjeen, jossa hän pyysi EU:lta apua ja aloitetta rauhanneuvotteluihin.

Olemme seuranneet toisen maailmansodan päättymisen 60-vuotismuistojuhlia eri puolilla. On ollut kiusallista havaita, miten presidentti Putin on käyttänyt muiden maiden johtajia kulissina pyrkimyksilleen rakentaa venäläistä identiteettiä valheiden varaan. Sen sijaan esimerkiksi Saksan liittopresidentti esitti liittopäiville erittäin tasapainoisen tulkinnan sodan päättymisestä muistaen myös kotiseuduiltaan karkotettujen ihmisten ja Baltian maiden kärsimyksiä.

Toivon, että Venäjän ja Suomen välillä saadaan aikaan vahva naapurien välinen keskustelu niin menneisyydestä, nykyisyydestä kuin tulevaisuudestakin. Erityisesti on korostettava historiantutkijoiden ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden vuoropuhelun tarvetta. Suomessa koettu Venäjän uhka ja arvaamattomuus voi poistua vain, jos tuossa maassa uskaltaudutaan sen kaltaiseen menneisyydenhallintaprosessiin, joka esimerkiksi Saksassa on käyty läpi. Suomi ei ole muille vaarallinen suurvalta, mutta myös Suomessa menneisyydenhallinnassa on lukuisia haasteita, jotka aion ottaa esiin tulevassa presidentinvaalikampanjassani.

Puheenjohtaja,

minulle Kokkola on tärkeä kaupunki. Täällä elänyt pappi ja valtiopäivämies Anders Chydenius on esikuviani. Chydenius taisteli 1700-luvulla Ruotsin säätyvaltiopäivillä pohjoismaisen hallinnon julkisuusperiaatteen, jonka nimen mainitsin useamman kerran Euroopan parlamentissa osallistuessani unionin julkisuusperiaatteen synnyttämiseen. Tämä tuli mieleeni, kun viime päivinä on sattumalta paljastunut, että Venäjä on loukannut Suomen ilmatilaa useamminkin. Odotamme valtiojohdon saavan pikaisesti Venäjältä virallisen selvityksen, miksi näin on tapahtunut. Valtiojohto on todennut, että vuosikymmenet on ollut ”vuosikymmenten perinne”, ettei ilmatilan loukkauksia julkisteta. Tuen pääministeri Vanhasen ajatusta, että tiedot tulisi vastedes julkistaa. Kansalaisilla on oikeus tietää näistäkin tapahtumista.

Chydeniuksen esivaltaa pelkäämätön taistelu tuotti 1700-luvun Ruotsi-Suomessa myös sananvapauden läpimurron.

Chydeniuksen mukaan ”kansakunnan vapaus on aina suhteessa sen painovapauteen, niin että kumpaakaan ei voi olla olemassa ilman toista. Mikäli kansa on vapaa, se hankkii itselleen painovapauden, mutta jos painotuotteet kahlitaan jonkinlaiseen holhoukseen, se on pettämätön merkki itse kansankin kahleissa olemisesta. Jopa itsevaltiaan hallitsemissa maissa, joissa sallitaan kirjoitus- ja painovapaus, alamaisten huomataan nauttivan parempia kansalaisoikeuksia kuin tietyissä maissa, missä ajatukset ja järki sidotaan painorajoituksin, vaikka ne ovat muuten vapaiden maiden maineessa.”

Tämä julistus sopii Putinin Venäjään, jossa itsevaltias rajoittaa sananvapautta ankarasti ja julmasti, mutta myös Berlusconin Italiaan, jossa pääministeri rajoittaa sananvapautta niin mediaomistuksellaan kuin keskittymistä pönkittävällä lainsäädännölläkin.