|
Tiedote 5.2.2003
Kansanedustaja Susanna Rahkosen, Erkki Kanervan, Annika Lapintien ja
Kirsi Ojansuun mielestä
Hedelmöityshoitoa on annettava myös yksinäisille naisille ja lesbopareille
Eduskunnan lakivaliokunta ehdottaa, että hedelmöityshoitoa annettaisiin
pareille, jotka kärsivät tahattomasta lapsettomuudesta tai joiden sukusoluista
syntyvällä lapsella on huomattava vaara saada vakava sairaus. Parilla
tarkoitetaan avio- tai avoliitonomaisissa olosuhteissa elävää naista ja miestä.
Hedelmöityshoitoa ei siis saisi antaa lainkaan naiselle, joka elää yksin tai
rekisteröidyssä parisuhteessa toisen naisen kanssa. Nainen asetetaan siis
eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, elääkö hän avio-, avo- tai rekisteröidyssä
parisuhteessa taikka yksin.
Kansanedustaja Susanna Rahkonen (sd), Erkki Kanerva (sd), Annika Lapintie (vas.)
ja Kirsi Ojansuu (vihr.) katsovat, että oikeus saada hedelmöityshoitoa tulisi
olla parisuhdeneutraali. Myös kansanedustaja Matti Vähänäkki on
allekirjoittanut vastalauseen.
Kansanedustaja Susanna Rahkosen tekemässä vastalauseessa todetaan, että
hedelmöityshoitojen antamiskriteereissä on huomioitava nykyinen tilanne ja
perhemuotojen moninaisuus Käytännössä hoitoa ovat tähän asti saaneet myös
yksinäiset naiset, joille on hoitojen tuloksena syntynyt myös lapsia.
Yksinäisten naisten rajaaminen hedelmöityshoitojen ulkopuolelle merkitsee,
että hoitojen antaminen yksinäisille naisille päättyy ja siitä tulee
rangaistava teko.
- Signaali sisältää varsin voimakkaan lainsäätäjän paheksunnan yksinäisille
naisille, jotka ovat tähän
mennessä saaneet lapsia hedelmöityshoitojen tuloksena, Rahkonen toteaa.
Suunta on täysin päinvastainen, kuin mihin perhesuhteiden sääntely ja
perhemuotojen moninaistuminen on elävässä elämässä johtanut. Suomessa äidin ja
lapsen muodostamat perheet ovat yleisiä eikä mitään
perhemuotoa voida lainsäädännössä asettaa toisten edelle. Äidin ja lapsen
perheitä syntyy myös adoption
kautta eikä tätä pidetä lapsen edun vastaisena.
Vastalauseen allekirjoittaneiden kansanedustajien mielestä lapselle on
sukusolujen biologista alkuperää
ja vanhempien parisuhteen laatua tärkeämpää olla toivottu sekä saada osakseen
aikuisen huolenpitoa ja rakkautta.
- Hedelmöityshoidot kieltämällä yksinäiset naiset tuskin lakkaavat saamasta
lapsia. Käytännössä se johtaa
hedelmöityshoitoihin Suomen rajojen ulkopuolella, mikä on mahdollista vain
varakkaimmille naisille.
Mahdollista on hankkiutua raskaaksi myös yhden illan suhteiden tai
koti-inseminaation tuloksena.
Näihin molempiin keinoihin liittyy terveysriskejä.
Lapsen etu on lakivaliokunnan mietinnössä huomioitu toteamalla, että
hedelmöityshoitoa ei saa
antaa, jos on ilmeistä, ettei pari voi turvata lapselle tasapainoista kehitystä.
Yksinäisen naisen
hedelmöityshoidossa lapsen etu voidaan turvata samoin edellyttämällä, että
nainen voi turvata lapselle tasapainoisen kehityksen.
Lakivaliokunnan jäsen Kirsi Ojansuu jätti vastalauseen hedelmöityshoitolakiin
Alkio on säilytettävä toisen osapuolen kuollessa ja sijaissynnyttäjyys on mahdollistettava
hedelmöityshoitokeinona
Hallituksen esityksessä hedelmöityshoitolaista todetaan, että aloitetussa
hedelmöityshoidossa hedelmöitetty munasolu eli synnytetty alkio täytyy tuhota,
jos luovuttaja tai parin osapuolista toinen kuolee. Tämä voi johtaa
kohtuuttomiin tilanteisiin esimerkiksi silloin, jos alkio on jo ehditty luoda
ja tuleva isä äkillisesti kuolee.
- On kohtuutonta naista kohtaan, joka on juuri menettänyt puolisonsa, että
hänet velvoitetaan menettämään myös jo alulle saatettu uusi elämä. Tämä olisi
erityisen kipeä omantunnon kysymys niille naisille, joiden vakaumuksen mukaan
elämä alkaa hedelmöityksessä, toteaa Kirsi Ojansuu.
Naiselle tulee sallia kohtuullinen aika toipua puolisonsa menetyksestä ja tehdä
rauhassa päätöksensä tulevaisuutensa suhteen. Hedelmöityshoidon antamisen
esteenä ei saa olla puolison kuolema silloin, jos toinen osapuoli on kuollut
äkillisesti hedelmöityshoitojen aikana. Tällaisessa tilanteessa
hedelmöityshoidon jatkaminen tulisi sallia ja naiselle tulee antaa mahdollisuus
saattaa hoito loppuun vuoden kuluessa puolison kuolemasta.
Ojansuun mielestä myös sijaissynnyttäjyys pitäisi hyväksyä yhtenä
hedelmöityshoitomuotona.
- Tämän hoitokeinon avulla myös sellaiset parit voivat saada lapsen, joille se
ei olisi muutoin mahdollista lääketieteellisistä syistä. Lisäksi lapsi syntyy
lasta näin haluavan pariskunnan omista sukusoluista.
Tällaista hedelmöityshoidon muotoa saisi antaa tarkoin määritellyistä
lääketieteellisistä syistä ja vain laissa tarkoitetuille pareille ja
toimenpiteessä saisi käyttää ainoastaan parin omia sukusoluja.
Sijaissynnyttäjänä saisi toimia vain parin lähisukulainen tai muu läheinen
ystävä. Lisäksi sijaissynnyttäjän käyttöön ei saisi liittyä minkäänlaista
taloudellista etua. Pari adoptoisi joko yhdessä tai perheensisäisenä adoptiona
hoidon tuloksena syntyvän lapsen. Sijaissynnyttäjäjärjestelyihin on
1990-luvulla ryhdytty arviolta kahdessakymmenessä tapauksessa, joista
arvioidaan syntyneen noin kymmenen lasta.
Sijaissynnyttäjän käyttö tulisi sallia myös tulevaisuudessa edellä esitetyin ja
laissa tarkoin säänneltävin ehdoin.
- Eduskunnan tulisi edellyttää, että hallitus lähivuosina valmistelee esityksen
sijaissynnyttäjäjärjestelyn hyväksymiseksi hedelmöityshoitokeinona, Ojansuu
edellyttää.
|