Vihreän liiton puheenjohtaja Osmo Soininvaara Vihreän liiton valtuuskunnan kokouksessa Espoossa 1.2.2003:

Ympäristöpolitiikassa uhkaa takatalvi

Liito-oravat joutavat nyt Siperiaan, on aika palauttaa hiilivoima takaisin kunniaan, kaavoista valittaminen tulee kieltää, Etelä-Suomen metsissä ei tarvita suojelua vaan moottorirahaa, kalankasvatuksen on saatava kuormittaa Itämerta, risupaketti muuttui jätteidenpolttopaketiksi, energian säästö on unohtunut kokonaan ja niin edelleen. Välillä tulee tunne, kuin olisi meneillään yleishyökkäys ympäristöarvoja vastaan.

Hyökkäyksen kohteeksi eivät ole joutuneet vain vihreät vaan myös tuomioistuimet. Kun korkein hallinto-oikeus kumosi Vuotoksen tekoaltaan rakennusluvan, haluttiin sitäkin mennä opastamaan laintulkinnassa. Voin julkisesti ilmoittaa, että vihreät eivät ole soluttaneet Korkeinta hallinto-oikeitta, Vaasan hallinto-oikeudesta nyt puhumattakaan. Kyse oli aivan yksiselitteisestä laintulkinnasta. Vesilaki, joka ei edes ole vihreiden laatima, kieltää laajasti vesiluontoa pilaavat hankkeet kaikissa oloissa.

Suuri pettymys kaikille luonnonystäville oli Etelä-Suomen metsien suojeluohjelman täydellinen vesittyminen. Luonnontieteellisen keskusmuseon lausunnossa METSO-toimikunnan esityksestä sanotaan suoraan, että "kaiken kaikkiaan toimikunnan ehdotukset ovat kosmeettisia verrattuna yllämainitun alhaisen (1,1 % nykytasolla) suojeluprosentin korjaamiseen". Metso-toimikunnan on siksi katsottava epäonnistuneen keskeisessä tehtävässään. Suojelun viivästyminen lisää epäilemättä kustannuksia tulevaisuudessa.

Luonnonsuojelun mainetta tahrataan myös sillä, että luonnonsuojeluohjelmien rahoituksesta leikattiin vuoden 2003 budjetissa leijonanosa pois. Tämä koskee maanomistajille annettavia korvauksia jo tehdyistä suojelupäätöksistä. Samalla kun vihreät kannattavat luonnonsuojelua, katsomme myös, että suojelutoimista on maksettava maanomistajille käypä korvaus.

Ei riitä, että luontoa arvostetaan juhlapuheissa. Sitä on arvostettava myös päätöksiä tehtäessä. Luonnonsuojelu ei ole ilmaista vaan sen eteen on oltava valmis tekemään uhrauksia. Kaikki kannattavat hyviä asioita, luonnonsuojeluakin, jos se ei maksa mitään. Todellinen luonnonystävä tulee näkyviin vasta kun kysytään, oletko valmis luopumaan hyvän ympäristön ja puhtaan luonnon hyväksi jostakin. Vihreät ovat tähän valmiita, kaikki eivät näytä olevan.

Vaikka luonnonsuojelusta on oltava valmis maksamaan, se ei suinkaan ole talouden vihollinen. Usein se on jopa taloudellisesti kannattavaa. Silloinkin kun sen eteen on syytä tehdä taloudellisia uhrauksia, voidaan toki käyttää taloudellista järkeä. World Economic Forumin mukaan Suomessa ympäristönsuojelu on järjestetty paitsi parhaiten maailmassa, se on myös yhteen sovitettu järkevimmin talouden kanssa. Tutkimus on tehty ajankohtana, jolloin ympäristöministerin salkku oli ollut vihreille kuusi vuotta.

Luonnonsuojelu on myös hyvää taloudenpitoa

Puhdas luonto sekä kaunis ja miellyttävä asuinympäristö ovat nousseet merkittäviksi taloudellisiksi kilpailutekijöiksi. Uuden talouden työpaikat pystyvät teknisesti sijaitsemaan lähes missä hyvänsä. Ne sijoittuvat sinne, missä yritysten avainhenkilöt haluavat asua. Tutkimusten mukaan kaikki suomalaiset arvostavat luontoa mutta varakkaat ja hyvin koulutetut arvostavat sitä vielä enemmän. Jos haluatte seutunne saavan työpaikkoja, pitäkää huolta, että ympäristö on kunnossa.

Suomella on suuret potentiaaliset mahdollisuudet luontoon perustuvassa matkailussa. Jo nyt luontomatkailu työllistää Suomessa laskutavasta riippuen 12 000 - 30 000 henkeä. Metsurityöpaikkoja Suomessa on noin 3 000. Luontomatkailussa Suomella on mittavat kasvu mahdollisuudet, sillä suomalainen metsäluonto on jotain sellaista, jota muualta Euroopasta on vaikea löytää. Luontomatkailua ei voi olla ilman luontoa. Suojeltu metsäluonto painottuu Suomessa kovin paljon Pohjois-Suomeen. Tähän ei siis näytä edes olevan tulossa korjausta. Riittävän suurten yhtenäisten luonnonsuojelualueiden varaaminen Etelä-Suomen metisistä on välttämätöntä monien ekotyyppien säilyttämiseksi.

Metsäluonnon suojelua Etelä-Suomesta on vastustettu työllisyyteen vedoten. Totta kai Suomi tarvitsee metsätaloutta, mutta ei kukaan myöskään ole suojelemassa kaikkia metsiä. Tavoite on suojella noin 5 prosenttia eteläisen Suomen metsistä. On aivan ilmeistä, että suojelualueiden lisääminen Etelä-Suomessa tuo luontomatkailuun enemmän työpaikkoja kuin se metsänkorjuusta vie.

Korkeatasoinen ympäristöpolitiikka on keskeinen tekijä maan kansainvälisessä maineessa. Jos Suomi saavuttaa mainetta korkeatasoisella ympäristöpolitiikalla, se merkitsee, että "Made in Finland" -kylttiin liittyy ihmisten mielessä positiivisia mielleyhtymiä. Hyvä ympäristömaine on tärkeä vientivaltti.

Laajaa kansainvälistä mainetta Suomi on saavuttanut WWFn palkitsemalla Itämeri-ohjelmalla. Tämä ohjelma valmisteltiin Satu Hassin johdolla. Nyt se pitäisi enää panna toimeksi. Kovin lupaavaa ei ollut se, että Itämeren Suojelukomissio poisti Suomen Ympäristöministeriön aloitteesta saaristomeren kalankasvatuksen Itämeren suurimpien saastuttajien listalta. Tällä ikään kuin indikoidaan, että kalankasvatuksen ympäristövaikutuksia ei pidetä enää haitallisina.

Itämereen liittyy myös merkittävä uhka koko kalastuselinkeinolle. Sellun kloorivalkaisun peruna Itämeressä on runsaasti dioksiinia, niin paljon että Itämerestä pyydystetty silakka ja lohi ylittävät EUn ruuan dioksiinipitoisuudelle asettamat normit. Vihreillä oli varsin ratkaiseva osuus siinä, että Suomi sai viiden vuoden jatkoajan kalastukselle, ulkomaille silakkaa tosin ei enää saa viedä. Itse neuvottelin - tai sanotaanko väittelin - tästä asiasta pitkään terveyskomissaari Byrnen kanssa. ja puheenjohtajamaa Belgiaa edustavan vihreän terveysministeri Magda Alvoetin kanssa. Varsin tärkeätä työtä teki europarlamentaarikko Heidi Hautala, joka omia vaikutuskanaviaan käyttäen sai monta tärkeätä tahoa vakuuttuneeksi tämän poikkeuksen järkevyydestä.

Miksi vihreät sitten halusivat sallia dioksiinipitoisen kalan syönnin? Vaikka dioksiini on varmasti epäterveellistä kalan syöminen sinänsä on niin terveellistä, että terveyshyödyt ylittävät terveyshaitat. Suomi sai kuitenkin vain viiden vuoden koeajan, jonka kuluessa meidät velvoitettiin toimiin dioksiinipitoisuuksien alentamiseksi. Mitä sitten on tehty dioksiinipäästöjen vähentämiseksi Itämereen? Ei kertakaikkisesti mitään. Tämä tumput suorina seisominen vaarantaa koko merikalastuksen tulevaisuuden.

Suomalaisen terveydenhuollon kannalta seuraavat kolme kuukautta ovat ratkaisevia. Tärkeätä on, mitä tapahtuu eduskuntavaaleissa ja aivan ratkaisevaa on, mitä tapahtuu hallitusneuvotteluissa.

Vuosi sitten maassa vallitsi selkeä yksimielisyys, että terveydenhuoltoon on panostettava lisää. On järkeistettävä koko järjestelmän toimintaa mutta tarvitaan myös lisää rahaa ja paljon. Paljon sen vuoksi, että terveydenhuolto on aliresursoitu mutta myös sen vuoksi, että väestön ikääntyminen tulee nostamaan palvelujen tarvetta nopeasti. Meidän ei ole mitään syystä sietää pidentyviä hoitojonoja.

Rahaa tarvitaan myös palkkaukseen. Hoitoalalle on tulevaisuudessa koulutettava peräti viidennes koulusta vapautuvasta ikäluokasta. Näin suurta määrää nuoria ei alalle saada houkutelluksi, ellei alan palkkaukselle tehdä jotain - eikä vain palkkaukselle, vaan myös pätkätöiden teettämiselle. Meidän on varauduttava maksamaan hoitohenkilökunnalle selvästi parempaa palkkaa ja se maksaa. Samalla tietysti pienenevät miesten ja naisten palkkaerot.

Olen huolissani, että tämä yksimielisyys terveydenhuollon tarpeista on karisemassa. Nyt on muodikasta luvata veronalennuksiin ne rahat, joita tarvittaisiin terveydenhuollon parantamiseen. Jos ne rahat annetaan veronalennuksiin, niillä ei paranneta terveydenhuoltoa. Nämä vaalit ratkaisevat terveydenhuollon tulevaisuuden.

Kun nyt tuli puhe veronalennuksista, voidaan saman tien tarkastella kokoomuksen vaalilupauksia. Ville Itälän kokoomus tuntuu lupaavan yhteensä 3,3 miljardin euron veronalennukset kaksi miljardia tuloveroon, 350 miljoonaa työnantajamaksuihin ja miljardin alkoholiveroon. Tätä kannattaa verrata puolueen entisen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Sauli Niinistön talousnäkemyksistä antamiin madonlukuihin. Näillä veroilla ja näillä menoilla päädyttäisiin ensi vuonna peräti 1,5 miljardin euron valtiontalouden alijäämään. Miten tähän kuvaan mahtuvat 3,3 miljardin euron veronalennukset. Miten kokoomuksen entisen ja nykyisen puheenjohtajan ajatukset sopivat yhteen?

Sauli Niinistö on vuosia varoittanut väestön ikääntymisen tuomista lisämenoista ja siitä, että nykynuorten taakaksi tulee meidän ottamiemme velkojen maksaminen. Hän on voimakkaasti varoittanut antamasta populistisia talouslupauksia äänestäjille. Ei olisi uskonut, että näin nopeasti tulisi ikävä Niinistöä. Ikävä ei ole tullut ainoastaan Niinistöä vaan myös toista kokoomuksen entistä puheenjohtajaa, Harri Holkeria, jonka johtama työryhmä on laatinut suunnitelman Suomen kehitysyhteistyövarojen nostamisesta 0,7 prosenttiin kansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä. Itälän Pehmo-Kokoomus ei ole varautunut antamaan tähän tarkoitukseen euroakaan.

Perhepolitiikka

Perhepolitiikka näyttää nousevan keskeiseksi asiaksi ainakin vaalikampanjassa. Se on hyvä sillä alkaisi todella olla jo lapsiperheiden vuoro. Joka kymmenes lapsi elää köyhyydessä. Perhepolitiikkaan tarvitaan lisää rahaa. On syytä korottaa alle 7-vuotiaiden lapsilisää, kotihoidontukea ja alinta äitiyspäivärahaa.

Enemmän kuin lapsilisien jälkeenjääneisyys, lapsiperheitä kuristaa kuitenkin asuntopolitiikan epäonnistuminen erityisesti kasvukeskuksissa. Asuntojen hintojen ja vuokrien kallistuminen on raunioittanut nuorten perheiden taloutta paljon pahemmin kuin mitä kympillä tai parilla lapsilisässä saadaan korjatuksi. Parasta perhepolitiikkaa on lapsiperheitä suosiva asuntopolitiikka.

Rahan lisäksi lapsiperheet tarvitsevat aikaa. Suomessa tehdään korkeasta työttömyydestä huolimatta henkeä kohden työtä enemmän kuin juuri yhdessäkään toisessa EU-maassa, koska meillä yleisesti sekä miehet että naiset tekevät kokopäivätyötä. Lapsiperheiden työtaakkaa tulee helpottaa. Vihreät vaativat, että alle 10-vuotiaiden lasten vanhemmille tulee subjektiivinen oikeus lyhentää päivittäinen työaikansa kuuteen tuntiin ja että tämä tehdään heille myös taloudellisesti mahdolliseksi maksamalla osittaista kotihoidontukea.

Suomesta vauras palveluyhteiskunta

Eräs keino keventää työssään väsyvien taakkaa on suosia palvelualoja. Kun me "emme rikastu pesemällä toistemme paitoja", merkitsee se, että itse kukin pesee paitansa työpäivän jälkeen. Palveluyhteiskunnan alikehittyneisyys pidentää erityisesti naisten työaikaa.

Vihreät ovat ottaneet yhdeksi tavoitteekseen helpottaa palveluelinkeinojen asemaa Suomessa. Tällä tuetaan työllisyyttä, sekä työllisyyttä yleensä että erityisesti niiden työllisyyttä, joille teollisuuden ja IT-alan huippuosaamista vaativat työpaikat eivät sovellu. Palvelujen käyttö on ekologisesti kestävää elintasoa; toisin kuin tavaratuotanto, laadukkaat palvelut eivät kuluta suuria määriä energiaa ja raaka-aineita. Palvelut tuovat vakautta paikallistalouteen, koska niitä eivät rationalisointipäätökset tai toisella puolella maailmaa tehdyt tuotantopäätökset heiluttele. Hyvät palvelut houkuttelevat paikalle myös muuta yrittäjätoimintaa, sillä yritysten avainhenkilöt pyrkivät asumaan paikkakunnille, joiden palveluvarustus on hyvä.

Sota olisi myös ympäristökatastrofi

Käymme näihin vaaleihin sodanuhan alla. Suomi ei Irakin sotaa pysty estämään, mutta maailman yleisellä mielipiteellä on toki painonsa. Suomen tulee liittyä niihin Euroopan maihin, jotka suhtautuvat USAn hyökkäyshaluihin torjuvasti. Saddam Husseinin muodostamaan ongelmaan on löydettävä ratkaisu, jossa ei tapeta viattomia ihmisiä. On myös tulevien kansainvälisten pelisääntöjen kannalta hyvin ongelmallista, jos Yhdysvallat hyökkää Irakiin ilman YKn mandaattia. Sen jälkeen kansanvälisissä suhteissa astuu voimaan viidakon laki ja avoin suurimman ylivalta. Se voi myös johtaa yleiseen asevarustelukierteeseen maailmassa.

Jos sota syttyy, se merkitsee suuria inhimillisiä kärsimyksiä. Kaikkien maiden on varauduttava antamaan humanitääristä apua alueelle. Irakin kansalla on myös oikeus päästä tavalliseksi kansakunnaksi kansakuntien joukkoon sen yhteiskunnallisen taantumuksen ja eristäytymisen jälkeen, jota Saddam Husseinin 20-vuotinen valtakausi on maalle merkinnyt. Olihan Irak 1980-luvun alussa arabimaista yhteiskunnallisesti edistynein.

Sota merkitsisi todennäköisesti myös mittavaa ympäristökatastrofia. Pelkään pahoin, että mahdollisen sodan jälkeen Pekka Haavistoa taas tarvitaan.