|
Tiedote 18.12.2002
Europarlamentaarikko Heidi Hautala ja kansanedustaja Tuija Brax:
Suomeen tarvitaan liito-oravan suojeluohjelma
Europarlamentaarikko Heidi Hautala ja kansanedustaja Tuija Brax toteavat,
että Suomen liito-oravakannoista ei ole tehty pätevää tieteellistä
tutkimusta, jossa todistettaisiin, että liito-oravakanta on lisääntynyt.
Liito-oravakannan arviot vaihtelevat 10 000 - 50 000 lisääntyvän naaraan
välillä, mutta todellista määrää ei tiedetä.
Pääministeri Paavo Lipponen ja liikenneministeri Kimmo Sasi ovat
vaatimassa liito-oravaa pois EU:n luontodirektiivin uhanalaisten lajien
listalta,
vaikka kaikki käytettävissä olevat tutkimustulokset osoittavat, että 50
vuoden aikana havaittu kannan lasku yhä jatkuu, jopa aikaisempaa
voimakkaampana. Päinvastaisia valtakunnallisia tutkimuksia ei ole.
Paikallisesti on toki tavallista, että kanta ajoittain heikkenee ja sitten
taas vahvistuu.
- Lajien julistaminen EU:ssa ei-uhanalaiseksi on onneksi mahdollista vain,
kun tämä on tutkimuksin pystytty osoittamaan. Ei auta, että rajan takana
Venäjällä esiintyy liito-oravia, koska siellä sen suojeluun ei sen paremmin
Suomi kuin EU:kaan voi pahemmin vaikuttaa. Kehotammekin kaikkia
liito-oravasta häiriintyneitä päättäjiä selvityttämään lajin todellisen
tilan Suomessa ja laatimaan tälle arvokkaalle lajille suojelusuunnitelman,
Hautala ja Brax sanovat.
Poikkeuslupia voidaan antaa, jos rakennushankkeelle ei ole muita
vaihtoehtoja ja jos hanke on yleisen edun kannalta välttämätön. On kuitenkin
pystyttävä osoittamaan, että tietyn reviirin tuhoaminen kompensoidaan
alueellisella tasolla niin, että lajin kanta ei pienene ja elinympäristö
supistu. Silloin tarvitaan aktiivisia suojelutoimia ja niiden tarkkaa
seurantaa, mitä ei yleensä kuitenkaan tapahdu.
Suomella on tärkeä velvoite suojella liito-oravaa, koska se on ainoa
jäsenmaa, jossa lajia esiintyy. Suomi on sitoutunut ylläpitämään
liito-oravan suotuisan suojelun tasoa. Tämä tarkoittaa, että kannat eivät
enää laske ja toiseksi, että lajien elinalue ei enää supistu. Suomi ei ole
kuitenkaan saanut aikaiseksi kattavaa liito-oravan suojeluohjelmaa.
Liito-oravan suojeluohjelma voisi kytkeytyä Etelä-Suomen vanhojen metsien
suojeluun. Tällöin saataisiin tarpeeksi laajoja lehtipuumetsäalueita ja
-suojakäytäviä, jotka tukisivat liito-oravakantojen säilymistä. Jos varmistetaan liito-oravan
suojelu,
varmistetaan melko varmasti muidenkin saman elinympäristön uhanalaisten
lajien suojeleminen. Tällaisella suojeluohjelmalla puututtaisiin luonnon
monimuotoisuuden vähenemisen perussyyhyn, elinympäristöjen ja lajien
kantojen sirpaloitumiseen. Luonnollisesti myös metsänkäsittelyohjeet tulisi
sopeuttaa liito-oravan suojelutarpeeseen.
|