Säätytalo 8.10.2002
Ikääntyvien terveysliikunnan suuntaviivat -seminaari

Avauspuheenvuoro Tuija Brax, kansanedustaja, valtion liikuntaneuvoston erityisliikuntajaoston pj., terveysliikuntatoimikunnan (2001) pj.

Terveysliikunta kirjoitettava hallitusohjelmaan

Terveydenhuollon kriisiä ei ratkaista tällä vuosisadalla, jos ennaltaehkäisyä ei oteta tosissaan.
- Syynä sekä väestön vanheneminen että elämäntapasairauksien huima kasvu kaikissa ikäluokissa.

Vuonna 2020 Suomessa tulee olemaan yksi EU:n vanhimmista väestöistä. Tuolloin yli 65-vuotiaiden osuus väestöstämme ennustetaan olevan 22 % eli 1 125 100 henkilöä. On arvioitu, että mikäli ns. suuret ikäluokat tulevat vanhetessaan käyttämään terveyspalveluita jotakuinkin samankaltaisesti kuin nykyinen vanhuusväestö, tulee vanhusten- ja terveydenhoitokulumme nousemaan jopa 5 miljardilla eurolla vuodessa. Monet seikat viittaavat siihen, että terveyspalveluiden kysyntä on tuolloin kuitenkin nykyistä suurempaa ja tarjolla olevat hoidot nykyistäkin paljon kalliimpia, jolloin kustannuspaineet ovat jopa vielä arvioitua suuremmat.

On selvää, että terveydenhuollon rahoitus ajautuu kriisiin, ellei hoitotavoissa tehdä merkittäviä tehokkuutta parantavia uudistuksia ja ellei sairauksien ennaltaehkäisyä oteta tosissaan. Sairauksien ennaltaehkäisyä pidetään yhä jonkin sortin pehmopuuhailuna, vaikka lukuisat tutkimukset osoittavat kiistatta, että kyse on miljardien eurojen säästömahdollisuuksista ja ennen kaikkea, satojen tuhansien ihmisten elämän laadun merkittävästä parantamisesta.

Nykytiedon valossa voidaan sanoa, että riittävästi liikkuva ihminen käyttää terveyspalveluja noin kolmanneksen vähemmän kuin liian vähän liikkuvat. Riittäväksi päivittäiseksi liikunnaksi riittää puolen tunnin hieman hengästyttävä arki- tai harrastusliikunta. Näköpiirissämme ei ole mitään vastaavan mittaluokan realistista mahdollisuutta parantaa väestön terveyttä ja turvata terveyspalveluiden rahoitus. Yksinomaan suurten ikäluokkien osalta kyse on 1-2 miljardin euron vuosittaisesta säästöpotentiaalista.

Vanhuusväestön osalta kyse on itse asiassa muuta väestöäkin suuremmista mahdollisuuksista. Yksinomaan kunnon lihasvoimaharjoittelulla voidaan saavuttaa keskimäärin neljä toimintakykyistä lisävuotta, joiden aikana selviää kotona. Tänä päivänä toiseksi yleisin vanhusten syy joutua laitoshoitoon on yksinkertaisesti lihasvoiman heikkeneminen. Erityisen paljon on saavutettavissa jalkalihasten vahvistamisella sekä tasapainoharjoituksilla, sillä vanhemmalla iällä kaatuminen on usein kohtalokasta. Jos lääketeollisuus kehittäisi lääkkeen, jolla vanhukset pidetään pois laitoshoidosta neljä vuotta, saisi tuo lääke maksaa satoja miljoonia euroja ja se otettaisiin tietenkin riemumielin vastaan. Mutta jostain käsittämättömästä syystä jo olemassa olevat keinot lihasvoiman vahvistamisesta punttisalilla, ovat näihin päiviin asti kohdanneet vähättelyä, vaikka liikuntapalvelut ovat lääkkeisiin ja laitoshoitoon nähden todella halpoja.

Onneksi meillä on joitain merkkejä siitä, että ennaltaehkäisevän terveystyö otetaan entistä vakavammin. Johtamani terveysliikuntatoimikunnan mietintö (14.11.2001 / STM) on otettu hyvin vastaan ja valtioneuvosto sitoutui periaatepäätöksellä esittämiimme konkreettisiin uudistuksiin. Näistä uudistuksista kuullaan täällä Ikäinstituutin (entisen Kuntokallion) sekä STM:n ja OPM:n järjestämässä seminaarissa tänään yksityiskohtaisemmin pitkin päivää. On ollut ilo nähdä, kuinka hyvin ja nopeasti alan ammattilaiset ovat ryhtyneet toimiin terveysliikunnan alalla. Seuraava suurempi askel on otettava tulevassa hallitusohjelmassa, jossa terveysliikunnan rahoitus ja sen asema osana terveydenhuollon ja liikuntatoimen arkea on kirjattava selkeästi velvoittavaksi.