Osmo Soininvaaran puhe
Vihreän liiton puoluekokous 25.5.2002

Eilinen ydinvoimaäänestys on meillä varmaankin kaikilla päällimmäisenä mielessä. Olemme menossa kohti vaalivuotta, joten on aika katsoa, mikä on olennaista seuraavan vaalikauden aikana.

Alueellinen tasapaino

Eräs kysymys, jossa maan hallitus ei ole riittävän hyvin onnistunut, on alueellisen tasapainon luominen. Tästä kärsivät sekä muuttotappioalueet vähenevänä väestönä että muuttovoittoalueet kohtuuttominen asumiskustannuksineen.

Aluepolitiikasta huolehtineet eivät ehkä ole riittävästi ymmärtäneet meneillään olevan elinkeinorakenteen luonnetta. kun talouspolitiikalla on edistetty "sankarituotantoa" - joko huippuosaamiseen perustuvaa tuotantoa, jolla on taipumus keskittyä suuriin yliopistokaupunkeihin tai suurteollisuutta, joka luonnostaan on yhden paikkakunnan tuotantoa - ollaan samalla kiihdytetty muuttoliikettä. Suosimalla tavallisia työpaikkoja suosittaisiin töiden jakautumista tasaisemmin ympäri maata ja ylläpidettäisiin näin parempaa alueellista tasapainoa. Palveluilla voisi olla tässä suuri merkitys samoin kuin työvaltaisella konepajateollisuudella.

On myös sanottava, että jos keskustaoppositiolla on olemassa jotkin lääkkeet alueellisen epätasapainon voittamiseksi, hyvin he ovat sen salanneet. Aluekysymys on vaikea, eikä siihen näytä kenelläkään olevan kunnon eväitä.

Elinkeinorakenteen muutos ajaa juuri nyt väkeä yliopistokaupunkeihin, mutta uusi informaatioteknologia tekisi mahdolliseksi hajauttaa tuotantoa ja työntekoa. Kurki vaan voi ehtiä kuolla ennen kuin suo sulaa. Vaikka tekniset mahdollisuudet ovat olemassa niitä saatetaan oppia käyttämään liian hitaasti. Tähän on siis panostettava sekä rahaa että aivokapasiteettia. Markkinat eivät asiaa ohjaamattomina hoida riittävän nopeasti. Liikenneministeriön ajama kovin markknahenkinen ajattelu ei johda hyvään lopputulokseen, ei ainakaan ajoissa. Aikaa ei ole hukattavaksi.

Kun pidämme kokousta Jyväskylässä, on hauska kertoa myös onnistuneesta aluepolitiikasta. Kymmenen vuotta sitten Jyväskylä oli suomalaisia auringonlaskun paikkakuntia nopeasti vähenevien teollisuuden työpaikkojen vuoksi. Sen jälkeen täällä on ryhdytty määrätietoisiin toimiin. Paikallisten vihreiden mielestä olisi varmaankin voitu toimia vieläkin paremmin, mutta joka tapauksessa Jyväskylä on toimiva esimerkki niistä toimenpiteistä, joita vihreä kaupunkipolitiikka suosittaa vaikeuksissa olevien teollisuuskaupunkien menestykseksi Nopea elinkeinorakenteen monipuolistaminen sen sijaan, että epätoivoisesti tarrattaisiin supistuviin aloihin, panostaminen kaupunkirakenteeseen ja "yhteiseen olohuoneeseen" kävelykatuineen, jolloin luodaan edellytykset palvelujen kukoistamiselle, sekä voimakas panostaminen koulutukseen.

Se myös toimii. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin Jyväskylä on toimiva esimerkki niistä toimenpiteistä, joita vihreä kaupunkipolitiikka suosittaa vaikeuksissa olevien teollisuuskaupunkien menestykseksi

Nopea elinkeinorakenteen monipuolistaminen sen sijaan, että epätoivoisesti tarrattaisiin supistuviin aloihin, panostaminen kaupunkirakenteeseen ja "yhteiseen olohuoneeseen" kävelykatuineen, jolloin luodaan edellytykset palvelujen kukoistamiselle, sekä voimakas panostaminen koulutukseen. Se myös toimii. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin Jyväskylä on pikemminkin aluepoliittinen ongelma toisin päin; se houkuttelee jopa vähän liikaakin toimintoja, asukkaita ja työpaikkoja muualta Suomesta.

Palvelualat

Eräs vihreiden tavoitteista on ollut ja tulee olemaan on palvelualojen puolustaminen. Suomesta puuttuu kymmeniä tuhansia, joidenkin arvioiden mukaan peräti 300 000 palvelualojen työpaikkaa, jos Suomen elinkeinorakennetta verrataan muiden teollisuusmaiden elinkeinojakaumaan.

Kun muiden hallituspuolueiden elinkeinopolitiikka on ollut kovin suurteollisuuspainotteista - tämä tuli hyvin esiin myös eduskunnan ydinvoimakeskustelussa - on vihreiden tehtäväksi jäänyt palvelualojen puolustaminen.

Joitakin aikoja sitten iskulauseena oli, että "Me emme rikastu pesemällä toistemme paitoja". Tämä tarkoittaa, että suomalaiset pesevät paitansa itse raskaan työpäivän jälkeen. Yleensä perheissä tämä taakka kuuluu naisille. Palvelualojen alikehittyneisyys tarkoittaa, että suomalaisten todellinen työpäivä suhteessa muihin maihin on selvästi pitempi. Kotitöitä on enemmän kuin palveluja käytetään vähemmän.

Palveluissa on myös se hyvä puoli, että ne työllistävät tavallisia ihmisiä tavallisilla paikkakunnilla. Runsaampi palvelualojen "aluskasvillisuus" auttaisi sekä rakennetyöttömyyteen että aluepoliittiseen epätasapainoon.

On palvelujen suosimisella myös selvä kytkentä ekologisiin arvoihin. Poikkeuksia toki löytyy, mutta palvelut eivät pääsääntöisesti kuluta luonnonvaroja lainkaan niin paljon kuin tavaratuotanto. Hyvinvoiva palveluyhteiskunta on ekologisesti selvästi vastuullisempi kuin suureen tavarapaljouteen nojaava yhteiskunta.

Yksi syy palvelujen alikehittyneisyyteen on verotus. Valtiovarainministeriön vastustuksesta huolimatta Suomen on lähdettävä mukaan EUn kokeiluun, jossa kokeillaan palvelujen alemman arvonlisäverokannan vaikutusta palvelujen kysyntään ja työllisyyteen.

Työelämä

Pätkätyöt
Meidän on päästävä eroon liiallisesta pätkätöiden teettämisestä. Kun pätkätyöt ovat erityisesti nuorten, koulutettujen naisten riesa, on tämä ongelma paitsi sukupuolten välisen tasa-arvon, myös jopa syntyvyyden kannalta. Taloudellinen epävarmuus vaikeuttaa asunnonhankintaa, perheen perustamista ja lasten hankkimista.

Pätkätöihin voidaan puuttua lainsäädännöllä, ja on jonkin verran jo puututtukin, mutta tämän lisäksi erityisesti valtion ja kuntien pitäisi parantaa tapansa, onhan pätkätöiden teettäminen julkisella sektorilla paljon yleisempää kuin yksityisellä. Aivan erityisesti tapojen parantamista tarvitaan sairaaloissa. On odotettavissa suuri pula hoitohenkilökunnasta, jonka torjumiseksi on tarkoitus kouluttaa ikäluokasta joka viides terveydenhoitoalalle. Miten nuoria saadaan houkutelluksi alalle, jos työnantajat pilaavat alan maineen?

Työn kuormittavuus
Työn liika kuormittavuus nimenomaan henkinen kuormittavuus, on työsuojelukysymyksenä noussut perinteisten tapaturmien ja kemiallisten riskien rinnalle ja ohi. Ei voida hyväksyä sitä, että työelämä polttaa ihmisiä loppuun nelikymppisinä, joskus nuorempinakin. Tuotannon perimmäisenä tarkoituksena on tuottaa hyvinvoointia, mutta mitä hyvinvointia tämä on? Työtahtia on löysättävä.

Rakennetyöttömyys
Rakennetyöttömyys, noin parinsadan tuhannen ihmisen syrjäytyminen käytännössä työelämän ulkopuolelle on ongelma, joka on voitettava, sillä korkea työttömyys ja suurten ikäluokkien siirtyminen yhtäaikaisesti uhkaavat koko suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Teollisuuden ja työnantajien seminaarissa pari päivää sitten näytettiin tarjoavan ratkaisuksi palkkaerojen kasvattamista. "Kun nykypalkoilla joidenkin työllistäminen ei kannata, palkataan halvemmalla", järkeiltiin. Näin kuitenkin vain vahdettaisiin työttömyysongelma köyhyysongelmaksi, kuten on tehty yhdysvalloissa. Sellainen eriarvoisuus ei suomalaiseen yhteiskuntaan sovi. Onko siis hyväksyttävä työttömyys ja syrjäytyminen? Ei ole, vihreiden pitkään ajama perustulo tekee mahydolliseksi yhdistää oikeudenmukaisen työnjaon ja hyvän työllisyyden.

Rakennetyöttömyyden ratkaiseminen tuloeroja kasvattamatta on yksi seuraavan hallituskauden keskeisiä ongelmia. Tällä hallituskaudella tähän kysymykseen ei valitettavasti ole riittävän pontevasti puututtu. Ei ole ymmärretty työttömyyden rakenteellista luonnetta vaan on kuviteltu, että nopea taloudellinen kasvu sulattaisi työttömyyden automaattisesti. Nyt on aika tunnustaa tosiasiat.

Työajan lyhennys ohjelmaan

Eikö ole jokseenkin outoa, että työuupumus on kansantauti yhteiskunnassa, jossa on käytettävissä niin paljon työtä säästäviä koneita. Luulisi, että ihmiset eläisivät pikemminkin kuin vapaat kreikkalaiset ja antaisivat koneiden tehdä työt, jotka vapaat kreikkalaiset teettivät orjilla. Kohtuullinen, jopa runsas materiaalinen hyvinvointi olisi toki saavutettavissa olennaisesti pienemmälläkin puurtamisella. Tavanomainen vuoden taloudellinen kasvu lisää vaurautamme parilla kolmella prosentilla. Oletteko huomanneet muutosta? Taloudellinen kasvu on peräisin työn tuottavuuden kasvusta. Se voitaisiin tietysti ulosmitata myös pidempänä vapaa-aikana joko samassa ajassa enemmän tulosta tai sama tulos lyhyemmässä ajassa. Tuo yhden vuoden tuottavuuden kasvu vastaa vuosiloman pidentymistä viikolla. Kummasta hyödymme enemmän? Elintason nousu on käänntettävä materiaalisesta yltäkylläisyydestä helpompaan elämään, jossa ihmisillä on enemmän aikaa itselleen, lähimmäisilleen ja lapsilleen. Se toisi enemmän onnea ja se rasittaisi luontoa vähemmän. Työaikaa on ryhdyttävä taas lyhentämään, ei pelkästään sen takia, että työtä riittäisi useammalle vaan myös siksi, että se luo enemmän hyvinvointia ja kuluttaa vähämmän luonnonvaroja.

Todettakoon vielä, että palvelualojen suosiminen on myös tavallaan tapa lyhentää työaikaa, ei palkkatyötä vaan palkatonta työtä työajan jälkeen.

Itämeriohjelma

Vaikka vihreät ovat ympäristöpuolue, sivuutan omassa puheenvuorossani ympäristökysymykset hyvin lyhyesti, koska seuraavan puheenvuoron pitää ympäristöministeri.

Ympäristökysymyksistä keskeisin ja kiireisin on Itämeren pelastaminen. Hallitus sai ansaitusti WWFn "Gift to the Earth" -palkinnon itämeriohjelmastaan, jonka ympäristöministeri Satu Hassi pitkän ja uuvuttavan kamppailun jälkeen sai hallituksessa hyväksytyksi.

Kysymys Etelä-Suomen metsien suojelusta on niin ikään ratkaistava viimeistään seuraavan vaalikauden aikana.

Eurooppa ei voi eristäytyä linnakkeeksi

Teollisuusmaat eivät voi eristäytyä hyvinvoinnin linnakkeeksi, jonne muilla ei ole asiaa. Näytelmät, joissa melkein viikottain Eurooppaan pyrkiviä pakolaisia hukkuu veneiden kaaduttua tai tukehtuu kuorma-autojen kontteihin, eivät voi jatkua, mutta ei kehitysmaiden köyhyyttä toisaalta voi myöskään ratkaista satojen miljoonien ihmisten muutolla rikkaisiin maihin. Köyhyyden poistaminen on nyt ensimmäistä kertaa ihmiskunnan tunnetussa historiassa mahdollista, eikä se edes maksa paljon. Riittää, kun yhden vuoden taloudellisen kasvun hedelmät lohkaistaan tähän tarkoitukseen. Kehitysapua tarvitaan paljon, mutta jotain voidaan toki vaatia myös köyhien maiden omilta hallituksilta.

Köyhyyden torjuminen on kuitenkin kuin veden kantamista kaivoon, ellei väestönkasvua saada aisoihin. Koko maapallon tasolla väestönkasvu on hidastumassa - liian hitaasti, mutta kuitenkin - mutta monin paikoin se jatkuu entiseen tapaan. Joka toinen lapsi syntyy ei-toivottuna, jos äidiltä kysytään. Kannattaisi kysyä äidiltä ja kannattaisi saattaa syntyvyyden säännöstely kaikkien ulottuville. Kun Yhdysvaltain hallitukselle näyttää olevan vaikea edistää syntyvyyden säännöstelyohjelmia, lankeaa tämä tehtävä eurooppalaisten valtioiden tehtäväksi. Tässä kannattaa Suomen olla hyvin aktiivinen.

Me valitettavasti hävisimme eilisen ydinvoimaäänestyksen. Kävi vähän kuin talvisodassa, että tulo hopeamitali. Me teimme kaikkemme, kampanja ydinvoimaa vastaan oli hyvä, hyvin argumentoitu ja esitetty. Parempaan emme enää pystyneet.

Jos jotain myönteistä halutaan tuloksesta sanoa, niin koskaan eivät vihreät energiapoliittiset tavoitteet ole olleet niin suosittuja kuin eduskunnan ydinvoimakeskustelussa. Niin kauniisti ja vakuuttavasti en ole ennen kuullut puhuttavan energian säästöstä, uusiutuvien energialähteiden käytöstä ja muista vihreistä tavoitteista kuin ydinvoiman kannattajien markkinoidessa omaa pakettiaan.

Vastuu on nyt voittajilla. Nyt on myös lupausten lunastamisen aika. Suomi on sitoutunut Kioto-tavoitteisiin eduskunnan ratifioitua sopimuksen. Siinä tarkistuspiste on vuodessa 2010. Tämä onneton ydinvoimala ei vuoden 2010 tilanteeseen ehdi vaikuttaa mitään, koska se valmistunee vasta sen jälkeen. Kamppailu energiapolitiikasta ei lopu tähän. Tuo vuoden 2010 tilanne on joka tapauksessa hoidettava niillä keinoilla, joita vihreät esittivät ja joihin ydinvoimapuoli ainakin puheissa ja vähän ponsissakin sitoutui.

On tehtävä päätökset maakaasuputken vahvistamisesta ja jatkamisesta länsirannikolle, jotta kaupunkien hiilivoimalat voitaisiin korvata maakaasuvoimaloilla. Sisä-Suomen taajamien energiahuollon tulee perustua kotimaiseen biomassaan, ja mahdollisuuksien mukaan sähkön ja lämmön yhteistuotantoon. Muuttamalla puolet sähkölämmitetyistä omakotitaloista maalämpöön perustuviksi, voidaan korvata yksi ydinvoimalallinen sähkönkulutusta. Kehittämällä loma-asuntoihin vesijärjestelmä, joka kestää pakkasta, voidaan välttää näiden turha lämpimänä pitäminen tyhjinä ja näin säästää erityisesti sydäntalven tehohuipussa satoja megawatteja. Tehostamalla uusimman teknologian, muun muassa taajuusmuuntajien käyttöä teollisuudessa, voidaan niin ikään säästää yksi ydinvoimalallinen energiaa. Selluloosan tuottaminen tuottaa ylijäämäsähköä kun hierrekuidun tuottaminen vie sitä noin tuhannen megawatin verran ja niin edelleen.

Tämä kaikki tiedetään, nyt on aika ryhtyä myös tekemään jotain. Ensiarvoisen tärkeätä on, että hallitus toteuttaa molempiin Kioto-skenaarioihin liittyneet energiaverojen korottamiset. Markkinataloudessa ei energian säästöstä tahdo tulla mitään niin kauan kuin energia on liian halpaa. Jos energiaveroja ei elokuun budjettiriihessä koroteta, on se selkeä osoitus siitä, ettei ydinvoimakeskustelun aikana annettuja lupauksia ole tarkoituskaan toteuttaa eikä silloin myöskään kyetä pysymään Kioto-sopimuksen tavoitteissa. Energiaverojen korotus toisi myös tilaa työn verotuksen alentamiselle.

Me tulemme takaisin

Eduskunnan tekemä ydinvoimapäätös johtaa mitä ilmeisimmin siihen, että Vihreä liitto päättää huomenna jättää hallitusyhteistyön. Me jätämme seitsenvuotisen hallitusyhteistyön pystypäin, ylpeinä saavutuksistamme. Mutta me tulemme takaisin. Tämän me varmistamme hankkimalla ensi eduskuntavaaleissa suuren vaalivoiton.