Tiedote 29.4.2002

Vihreän liiton puheenjohtaja Osmo Soininvaara käsitteli puheessaan eduskunnan ydinvoimatilannetta ja Ranskan presidentinvaaleja Helsingin Vihreiden vuosikokouksessa.

Kansanedustajia houkutellaan ydinvoiman puolelle väärällä rahalla

Eduskunnassa on virinnyt ajatus houkutella epäröiviä kansanedustajia ydinvoiman puolelle liittämällä ydinvoimapäätökseen tukipaketti kotimaisille energialähteille. Tässä on selvää huijauksen makua. Mitkään investointiavustukset tai tuotantotuet eivät muuta muuksi sitä, että ydinvoimaratkaisu heikentäisi uusiutuvien kotimaisten energialähteiden markkinoita. Kun sähköä tuotetaan yhdellä tavalla enemmän, sitä tuotetaan muilla tavoilla vähemmän; varsinkin kun hallituksen lausuman mukaan ydinvoimaratkaisulla ei pyritä sähkön kulutuksen lisäämiseen. Uusi ydinvoima vie markkinat uusiutuvilla energialähteillä tuotetulta sähköltä, eikä tätä pysty korvaamaan investointiavustuksilla.

Kun runsaat 20 vuotta sitten Suomeen viimeksi rakennettiin ydinvoimaa, merkitsi tämä lamaa muille energialähteille ja myös energiaa säästävien kaukolämpövoimaloiden ja teollisuuden vastapainevoiman kehittämiselle. Vastaavasti kun eduskunta vuonna 1993 hylkäsi viidennen ydinvoimalan rakentamisen, johti tämä erityisesti puun energiakäytön voimakkaaseen lisääntymiseen.

Ranskan vaalitulos on osoitus myös vaalitavan heikkoudesta

Le Penin pääsyä Ranskan presidentinvaaleissa voi pitää varoituksena äänestäjien asenteiden muuttumisesta kovemmiksi, vaikka liikenneministeri Kimmo Sasi tästä "oikeistoaallosta" ehtikin jo iloita. Le Penin ajatuksissa on totisesti muutakin vikaa kuin hänen nihkeä asenteensa globalisaatioon.

Tulos on osoitus myös kaksivaiheisen kansanvaalin haavoittuvuudesta. Le Pen sai lopulta kuitenkin vain 17 prosenttia äänistä ja molemmat toiselle kierrokselle päässeet ehdokkaat yhteensä vain 37 %. On syytä toivoa, että Chirac tulee valituksi eivätkä äänestäjät jää sankoin joukoin kotiin, mutta ei ole lainkaan varma, että tulos vastaan äänestäjien tahtoa. Voi hyvinkin olla, että äänestäjien enemmistö olisi nähnyt presidenttinä demareita edustavan Jospanin. Le Penin menestys oli ennen kaikkea seurausta äänten hajoamisesta 16 ehdokkaan kesken. Kaksivaiheinen kansanvaali, jota myös Suomessa noudatetaan, ei sovi monipuoluejärjestelmään. Samasta ongelmasta saatiin näyttöä myös Suomessa viime presidentinvaaleissa, kun moni äänestäjä joutui taktikoimaan ensimmäisellä kierroksella taatakseen jonkin itsensä kannalta siedettävän ehdokkaan pääsyn toiselle kierrokselle. Suomen presidentinvaaleissa mielipidetiedustelut vaikuttavat tämän vuoksi huomattavasti äänestäjien valintoihin.

Äänestäjien kannalta oikeudenmukaisempi ja tuloksen kannalta turvallisempi vaalitapa on sellainen, jossa äänestäjä asettaa useampia ehdokkaita keskenään paremmuusjärjestykseen. Jos oma ehdokas ei menesty, ääni siirtyy toiseksi parhaalle ehdokkaalle ja niin edelleen. Tällaisessa vaalitavassa äänestäjän ei tarvitse vaivautua taktikoimaan, eikä Le Penillä olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä toiselle kierrokselle.