Vihreä liitto keskittyy ydinvoiman kaatamiseen

Vihreän liiton puoluekoneisto ja eduskuntaryhmä keskittyvät seuraavat kuukaudet voittamaan ydinvoimakamppailun eduskunnassa. Aion tässä yhteydessä keskittyä lähinnä siihen, miksi vastustamme ydinvoimaa sekä vastaamaan eräisiin keskustelussa liikkuneisiin argumentteihin.

1. Koska sen käyttö on vaarallista
Me vastustamme ydinvoimaa ennen kaikkea siksi, että sen käyttö ja jätteiden säilyttäminen sisältävät kohtuuttomia riskejä. Vaikka ydinvoimaloiden turvallisuuteen on, nimenomaan ydinvoiman vastaisen liikkeen ansiosta, panostettu paljon entistä enemmän, laaja-alaisen onnettomuuden vaaraa ei ole voitu sulkea pois. Sen verran haluaisin palata menneeseen, että parikymmentä vuotta sitten voimistunut ydinvoiman vastainen liike mitä ilmeisimmin on jo pelastanut maailman useilta vakavilta ydinonnettomuuksilta. Luulen, että aika yksimielisiä ollaan nykytiedon varassa, että jos sen aikaisia, turvajärjestelmiltään varsin puutteellisia ydinvoimaloita olisi rakennettu silloisten suunnitelmien mukaan vähän joka niemen notkoon ja saarelmaan, olisimme saaneet olla todistamassa tuon tuosta vakavia ydinonnettomuuksia. Yhä vieläkään emme voi luottaa ydinreaktorien täydelliseen turvallisuuteen kaikissa oloissa. Sen verran vakavista onnettomuuksista on kyse, että turvallisuuden pitäisi olla sataprosenttista.

Edelleen, jäteongelma on yhä ratkaisematta tyydyttävästi. Olemme suostuneet periaatteessa ydinjätteiden hautaamiseen kallioperään, ei siksi, että katsoisimme tämän olevan riittävän turvallista vaan siksi, että muut vaihtoehdot ovat vielä vaarallisempia. Koska emme voi olla varmoja myöskään kalliohautauksen riskittömyydestä, olemme vaatineet ja saaneet sen myös hyväksyttyä, että jätehaudat ovat avattavissa, jos uusi tieto osoittaa tämän tarpeelliseksi. Sille, että ydinjätteitä on jo tuotettu, emme mitään voi, mutta ei ole mitään syytä tuottaa yhä lisää jätteitä.

2. Entä kasvihuoneilmiö?
Entä kasvihuoneilmiö? Eikö meidän pitäisi kuitenkin hyväksyä ydinvoima, koska sen vaihtoehtona oleva kasvihuoneilmiö on vielä vaarallisempi asia? Kasvihuoneilmiötä ei ydinvoimalla pysäytä. Asian mittakaavasta saa jonkin käsityksen siitä, että 1000 MW:n ydinvoimala viivästyttää kasvihuoneilmiötä vuoteen 2030 mennessä yhdellä päivällä, jos tuo ydinvoimala täysimääräisesti korvaa saman määrän hiilivoimaa. Nykytyyppiset ydinvoimalat voivat korvata vain muutaman prosentin fossiilisista polttoaineista. Usko ydinvoimaan saa unohtamaan kaikki muut, paljon tehokkaammat toimet kasvihuoneilmiön torjumiseksi. Ydinvoima on itsepetos, joka houkuttelee maailman maita yhä suurempaan energiariippuvuuteen ja tällä tavalla vain vaikeuttaa kasvihuoneilmiön ratkaisua.

3. Kioto I ja Kioto II yhtä hyvät
On sanottu, että meiltä puuttuu energiapolitiikkaan kokonaisratkaisu. Mihin tämä voi perustua? Suomen hallitus on valmistanut kaksi skenaariota siitä, miten Suomi saavuttaa Kioto-sopimuksen mukaiset päästömäärät. Toinen vaihtoehdoista perustui ydinvoiman ja kivihiilen käyttöön - kutsukaamme sitä lyhyesti ydinvoimavaihtoehdoksi - ja toinen uusiutuvien energialähteiden ja maakaasun käyttöön - kutsukaamme sitä puhtaan energian vaihtoehdoksi. Haluan tässä yhteydessä vielä kerran kiittää Satu Hassin sitkeyttä, että saimme nämä molemmat vaihtoehdot tasapuoliseen tarkasteluun.

Nämä kaksi vaihtoehtoa olivat laskentatarkkuuden puitteissa yhtä hyviä niin taloudellisesti kuin hiilidioksidipäästöjen kannaltakin. Kun ydinvoimavaihtoehtoon tämän lisäksi sisältyy ydinvoiman riskit, ei vaihtoehtojen väliltä pitäisi olla vaikea valita.

4. Ydinvoima ja työllisyys
Ydinvoimaa on kuitenkin markkinoitu sillä, että se tuottaa teollisuudelle enemmän ja halvempaa sähköä, mikä toisi työpaikkoja perinteiseen savupiipputeollisuuteen. Tämä väite herättää kaksi kysymystä:

1) Kuinka paljon Suomen teollisuuspolitiikassa kannattaa nojata työvoimaa jatkuvasti vähentävään savupiipputeollisuuteen? Millä vuosituhannella oikein elämme? Eikö syrjäisen, logistisesti epäedullisen maan kannattaisi erikoistua mieluummin kilohinnaltaan kallisiin kuin kilohinnaltaan halpoihin tuotteisiin?

2) Savupiipputeollisuus ei tosiasiassa paljon työllistä. Näitä työpaikkoja vastassa ovat uusiutuvien energialähteiden tuomat työpaikat. Biopolttoaineet tuottavat työpaikkoja ja yrityksiä juuri sinne, mistä sitä puuttuu eli laajalle maaseudulle. Siksi luotan siihen, että Suomen Keskustan kansanedustajista valtaosa tulee äänestämään tämän vaihtoehdon puolesta.

5. Mönkäreen kolmas vaihtoehto
Tullakseen ikään kuin ympäristöliikettä tai ainakin Erkki Tuomiojaa vastaan, ministeri Mönkäre toi peliin kolmannen vaihtoehdon, ydinvoimavaihtoehdon, jossa kuitenkin sähkön tuotanto olisi sama kuin puhtaan energian vaihtoehdossa. Tämä on tietysti hyvä myönnytys, mutta, mutta…

Jos ydinvoimavaihtoehto tuottaa täsmälleen saman määrän sähköä kuin tämä puhtaan energian vaihtoehto, silloin se ei tietenkään tuota sitä enempää, eikä ydinvoiman perusteena voi käyttää teollisuuden työpaikkoja. Eikä tuo sähkö voi myöskään olla halvempaa, koska jos se olisi, sitä käytettäisiin enemmän. Tämän jälkeen ydinvoimaa ei siis voi perustella edes savupiipputeollisuuden eduilla, sillä muutenhan tässä pelataan ydinvoiman puolesta kaksilla korteilla.

Meillä on onneksi oiva tilaisuus testata, onko hallituksen ydinvoimapuolue vakavissaan tämän kolmannen vaihtoehdon kannalla. Ensi maaliskuun raamibudjettiriihessä on määrä päättää tulevista energiaveroista. Jos energiaveroja ei taaskaan nosteta, silloin puhe energiapihistä ydinvoimavaihtoehdosta on menettänyt kaiken uskottavuutensa.

6. Entä jos Venäjä sulkee maakaasuhanan?
Ydinvoiman puolesta rajusti kampanjoiva SAK on vetänyt esille myös Venäjä-kortin. Vihreiden energiavaihtoehto kuulemma johtaa liialliseen riippuvuuteen Venäjästä. Tällaiset ulkopoliittiset leimat ovat hieman ikäviä. Kysytään nyt kuitenkin SAK:lta, että kun uutta ydinvoimaa ovat viime aikoina tilanneet sellaiset maat kuin Ukraina ja Burma, kumpaan näistä SAK haluaa Suomen samaistuvan?

Otetaan nyt tuo piilotettu uhka pöydälle. Entä jos Venäjä sulkee maakaasuhanan? Se joutuisi silloin sulkemaan sen koko EU:lta. Kyse on Venäjän oman talouden kannalta täysin välttämättömästä vientituotteesta. Jos tuollaista tapahtuisi, tilanne Euroopassa lähenteli jo sotaa. Entä sodan oloissa? Onko todella tarkoitus pitää ydinvoimalat käynnissä?

Todettakoon että myös SAK:lta on tullut oma "vähän namuja kaikille" -energiavaihtoehtonsa. Tätä hihasta - tai Heinäluoman hatusta - vetäistyä vaihtoehtoa vaan ei kukaan ole laskenut läpi. Siksi se ei ole vertailukelpoinen huolellisesti laadittuihin puhtaan sähkön tai ydinvoimavaihtoehtoihin.

7. Suomen maine
Aivan riippumatta ydinvoiman tosiasiallisista riskeistä, olen huolissani siitä riskistä, jonka Suomen kansantaloudelle muodostaa ympäristömaineen menettäminen. Onko todella pakko ryhtyä muurin murtajaksi ja kääntää koko eurooppalaisen ympäristöliikkeen vihat kohti Suomea? Tästä kärsivät koko maan maine ja kaikki elinkeinot, niin puhtaan suomalaisen ruuan markkinointi Keski-Eurooppaan kuin myös esimerkiksi suomalaisen elektroniikkateollisuuden imago. Ihmettelenkin, että elektroniikkateollisuus niin lempeästi suostuu uhrautumaan savupiipputeollisuuden etujen edestä.

8. Onko ydinvoima liian kallista vai liian halpaa?
Meitä on myös syytetty siitä, että emme osaa päättää, onko ydinvoima liian kallista vai liian halpaa. Se on molempia. Ydinvoiman rakentaminen tulee kalliiksi ja sen käyttö on halpaa. Kun ydinvoiman muuttuvat kustannukset ovat pieniä, ydinvoimalasta tulee sähkömarkkinoille häirikkö, jonka kannattaa myydä sähköä kuinka halvalla hyvänsä. Tämä painaa sähkön markkinahintaa alas, mikä uhkaa lisätä energian haaskausta samalla kun se vaikeuttaa kaikkien sähköntuotantomuotojen toimintaedellytyksiä. Alempi sähkön tukkuhinta vaatii tuekseen korkeampia energiaveroja, jos halutaan estää sähkön kokonaiskulutuksen kasvua.

Samalla tietysti TVOn itsensä tulee olemaan vaikea saada rahojaan takaisin ydinvoimalasta. Me emme vastusta ydinvoimaa siksi, että olisimme huolissamme TVOn taloudesta, mutta yksi asia tässä huolestuttaa. TVOn laskelmat perustuvat oletukseen, että uusi ydinvoimala olisi käytössä 60-vuotta, siis jonnekin 2070-luvulle. Missään muualla ei ole ajateltu, että ydinvoimalaa voisi turvallisesti käyttää näin kauan. Kun katsomme tästä 60 vuotta taaksepäin, päädymme vuoteen 1942. Suomessa ei ole käytössä yhtään ennen sotaa rakennettua voimalaitosta, vesivoimaloita lukuun ottamatta!

Verotuksesta

Lopuksi ajattelin puhua hieman verotuksesta. Jorma Ollila ja Vesa Vainio ovat valittaneet, että Suomen korkea verotus ajaa heidän yritystoimintaansa ulkomaille. Suomen yritysverotus on kuitenkin varsin maltillista muihin teollisuusmaihin verrattuna. Jorma Ollilan kunniaksi onkin todettava, että hän ei ole valittanut Suomen yritysverotuksen ankaruutta, vaikka hänen edustamansa yritys maksaakin Suomeen enemmän veroja kuin palkkoja, vaan omien työntekijöidensä verotuksesta. Vesa Vainion uhkaukseen alkaa kilpailuttaa maita yritysverotuksen mataluudella onkin vastattava tehostamalla toimia, joilla pyritään harmonisoimaan yritysverotus Euroopassa ja tukkimaan verokeitaiden käyttömahdollisuudet.

Entä Ollila? Pidän suomalaista tasaista tulonjakoa itseisarvona sinänsä, ja olen siksi haluton lisäämään tuloeroja suurituloisten veroja alentamalla. Silti jotain perää on siinä, että Suomessa olisi voitava vaurastua myös työtä tekemällä eikä vain keinottelemalla. Pääomatulojen ja palkkatulojen verotuksen välillä on epäkohta. Kun vihreä teollisuusstrategia lisäksi lähtee osaamiseen perustuvan, korkean jalostusasteen tuotannon suosimisesta suureen raaka-ainemääriin ja energiaan perustuvan bulkkiteollisuuden sijasta, täysin kuuroja emme voi Ollilan varoituksille ole. Kannattaa kuitenkin myös muistaa, että verojensa vastineeksi suomalaiset saavat hyviä palveluja ja monia muita asioita, joita halvemman verotuksen maissa pitää ostaa omilla rahoilla. Ehkä kuitenkin perustellumpaa kuin alentaa ylimpiä marginaaliveroja, olisi siirtää ylöspäin sitä kohtaa, jossa korkein verotus alkaa.

Verotuksesta on käytetty myös toisenlaisia puheenvuoroja. Suomen yrittäjien ja palvelutyönantajien edustajat ovat esittäneet, että varsinainen ongelma meillä on työn verotuksessa palkka-asteikon alapäässä. Korkea verokiila myös vähemmän tuottavassa työssä hinnoittelee osa työvoimasta työttömiksi ja lisää syrjäytymisriskiä. Tähän analyysiin on varovaisesti yhtynyt myös työministeri Filatov. Yhdyn tähän käsitykseen. Tässä mielestäni on meillä työn verotuksen pahin epäkohta. Samaan ongelmaan toki päästään käsiksi yksinkertaisemmin perustulolla, mutta sitä odoteltaessa kannattaa keskittyä alentamaan pienipalkkaisten verotusta.

Mutta entä hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus? Meillä ei ole tosiasiassa juurikaan mahdollisuuksia luopua verotuloista. Tästä pääsemme takaisin vihreään verouudistukseen ja energiaveroihin. Vihreä verouudistus tekee mahdolliseksi sekä alentaa työn verotusta että säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus. Se mitä työn verotuksesta alennetaan, korvataan nostamalla energiaveroja. Tämä kaikki on tietysti suunniteltava kokonaisuutena siten, ettei esimerkiksi kallistuva asuntojen lämmitys saata ketään tukalaan tilanteeseen.

Edessä on mielenkiintoinen kevät, jossa ollaan pääsemässä takaisin politiikan fundamentteihin!