Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Janina Andersson 27.11.2001:

Vihreän eduskuntaryhmän puheenvuoro Keskustan välikysymykseen

Arvoisa puhemies!

Vihreä eduskuntaryhmä on hyvin ilahtunut siitä, että myös oppositiopuolueet ovat huomanneet perhepolitiikan, lasten ja lapsiperheiden asioiden tärkeyden ja ottaneet ne näinkin arvovaltaisella tavalla esiin kuin välikysymyksellä. Vihreä eduskuntaryhmä ei kuitenkaan voi olla ihmettelemättä opposition tärkeysjärjestystä, onhan Keskusta tehnyt muun muassa aiemmin jo peräti kaksi välikysymystä täysin samasta asiasta, polttoaineverosta.

Vihreät ovat pitäneet lapsiin ja perheisiin liittyviä asioita tärkeinä jo monien vuosien ajan, niin hallituksessa kuin aikoinaan oppositiossakin. Nykyiset oppositiopuolueet ovat profiloituneet viime aikaisissa keskusteluissa aivan muiden asioiden ajajina: esimerkiksi katseltaessa tätä hallituskautta taaksepäin voidaan huomata, että suurimmat keskustelut ja tunnekuohut ovat opposition keskuudessa nousseet muun muassa eläkkeiden pohjaosan leikkauksista, polttoaineverosta tai parisuhdelain hyväksymisestä. Erityisesti viimeksi mainittuhan on nimenomaan perheiden ja lasten kannalta hyvä asia, koska se osoittaa, että nykyaikana ns. perinteisen ydinperheen rinnalle hyväksytään myös muunlaisia perhemalleja.

On totta, että erilaisiin tukiin tai palveluihin ei ole ollut eikä ole tarpeeksi rahaa. On myös totta, että lapsiperheiden asiat eivät varmastikaan ole parhaassa mahdollisessa kunnossa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, että hallitus tai hallituspuolueiden eduskuntaryhmät eivät olisi tietoisia ongelmista tai olisi pyrkinyt niitä korjaamaan. Toisaalta, esimerkiksi talousarvion valmistelussa on eduskunnassa nähty tänäkin syksynä, että myös oppositio on vaatinut rahaa mieluummin muihin kohteisiin kuin lapsiperheiden aseman parantamiseen.

Se, että samaan aikaan haluaa kosia sekä eläkeläisiä että lapsiperheitä kostautuu jossain vaiheessa: Molempiin rahat otetaan samasta potista. On siis priorisoitava, mutta oppositionhan ei sitä tarvitse tehdä. Hallitus on priorisoinut ja valinnut politiikassaan sellaisen linjan, että käytettävissä olevat rahat laitetaan palveluihin. Mielestämme tässä on onnistuttu olosuhteet huomioon ottaen tyydyttävästi. Valtiovarainministeriön tiukka linja on myös valitettavasti karsinut sellaisia vihreiden vaatimia asioita, jotka olisivat nimenomaan hyödyttäneet lapsiperheitä. Työttömyyden lisääntyminen ja laman seurauksena lisääntynyt syrjäytymiskehitys on valitettavasti vaikuttanut suhteellisesti eniten lapsiperheisiin jo siitäkin syystä, että niissä on suhteellisesti eniten työikäisiä. Erityisen raskaasti laman seuraukset näkyvät yksinhuoltajien arjessa. Mielestämme yksinhuoltajien taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman parantamiseen olisi löydyttävä keinoja, erityisesti sairastumisen tai loppuun palamisen kohdatessa perhettä. Akuuttiapuna kunnan tulisi tarjota kodinhoitoapua esimerkiksi yhteistyössä kolmannen sektorin järjestöjen kanssa.

Arvoisa puhemies!

Opposition välikysymyksessään esiintuoma asia ei todellakaan ole mikään uusi ongelma. Syrjäytymiskehitys sai alkunsa tässä muodossa jo 1980-luvun lopussa ja kasvoi koko 1990-luvun ajan. Lapsiperheillä oli siis sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia jo Esko Ahon hallituksen aikana. Me kansanedustajat, jotka olemme istuneet täällä pidempään, olemme kaikki vastuussa tilanteesta.

Monet välikysymyksessä mainitut asiat - ryhmäkokojen suuruus, kouluterveydenhuolto sekä päivähoitopaikkoihin liittyvät asiat - kuuluvat kunnallisen päätöksenteon piiriin. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen valtionosuuksia on esitetty korotettavaksi muun muassa vuoden 2002 budjettiin. Kuntien itsemääräämisoikeuden lisääntymisen myötä ei valtiolla ole enää suuria vaikutusmahdollisuuksia kuntien rahankäyttöön. Monilla meistä kansanedustajista on tavallaan kaksoisrooli, olemme myös kunnan- tai kaupunginvaltuutettuja, joten monilla meistä on myös omakohtaista kokemusta perhepoliittisesta päätöksenteosta valtuustoista. Kuntatasolta kuulee aivan uskomattomia kertomuksia siitä, miten vanhemmat joutuvat oikeusteitse hakemaan kunnilta laissa määrättyjä oikeuksiaan. Näin on tapahtunut esimerkiksi vammaispalvelulain velvoitteiden täyttämättä jättämisen kohdalla.

Itsestäni tuntuu siltä, että kokonaisuudessaan suurimmat taistelut yksittäisistä perhepoliittisista asioista olen käynyt Turun kaupunginvaltuustossa. Tällaisia asioita ovat olleet esimerkiksi ryhmäkoko-asiat, sijaisten palkkaaminen, iltapäiväkerhot ja yksityisen hoidon tuen kuntalisä.

Vihreä eduskuntaryhmä haluaa korostaa, että yhteiskunnallisista panoksista ja painotuksista puhuttaessa pitäisi aina katsoa kokonaisuutta, eli päätöksiä ei tulisi tehdä pala kerrallaan. Talousarviossa olevan pienen summan karsiminen saattaa loppujen lopuksi tulla yhteiskunnalle huomattavasti kalliimmaksi. Esimerkiksi päihdeäitien tukeen suunnattavalla pienellä tuella voitaisiin pelastaa satoja päihdeäitien synnyttämää lasta terveeseen elämään. Tämä tuki kuitenkin karsittiin sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä ja sen kohtalo on nyt eduskunnan käsissä.

Arvoisa puhemies!

Vihreiden mielestä vanhemmilla pitäisi aidosti olla mahdollisuus tehdä valintoja perheen, ei ainoastaan työn näkökulmasta. Työelämässä viime vuosina korostunut tehokkuuden vaatimus on johtanut työpaikoilla vääristyneeseen tilanteeseen: toisaalta jäljelle jääneet vähät työntekijät palavat loppuun, toisaalta on syntynyt eräänlaista näennäistehokkuutta, työpaikoilla roikutaan, koska 'uhrautumista' arvostetaan. Asennemuutosta tai työelämän vakiintuneita käytäntöjä on kuitenkin lainsäädännöllä vaikea muuttaa. Tässä asiassa vihreä eduskuntaryhmä haluaa korostaa työnantajien, luottamusmiesten sekä työmarkkinajärjestöjen vastuuta.

Yksi suuri syy perheiden pahoinvointiin on työelämän epävarmuus. Määräaikaisista työsopimuksista ja pätkätöistä on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus. Tämä koskee erityisesti vastavalmistuneita naisia. Kaikkialla on läsnä kiire ja kilpailu, yhteiskunta pyörii koko ajan. Kauniista korulauseista huolimatta tätä kehitystä on haluttu tukea myös täällä eduskunnassa: hyvänä esimerkkinä on esimerkiksi keskustelu kauppojen sunnuntai-aukioloajoista. Yksi syy siihen, että vihreät vastustivat tätä oli nimenomaan perhepolitiikka: yksinhuoltajien entisestään vaikeutuva tilanne sekä perheen yhteisen vapaa-ajan väheneminen.

Työajan lyhentäminen tuo osaltaan helpotusta perheen yhteisen ajan vähyyteen. Työelämän joustomalleja tulisikin kehittää entisestään. Ulla Anttila on jättänyt lakialoitteen osittaisen hoitovapaan laajentamisesta alle 12-vuotiaiden lasten sekä vammaisten tai pitkäaikaissairaiden alle18-vuotiaiden lasten vanhempiin. Ryhmämme mielestä tämän muutoksen läpimeneminen olisi tärkeä askel yksilöllisten valintojen mahdollistamiseksi perheille.

Monissa perheissä nainen on se joka tienaa vähemmän, joten valitettavan helposti voi käydä niin, että perheen äiti on aina se joka joustaa, on kotona ja tienaa vähemmän. Tämä ei kuitenkaan ole vihreiden mielestä tarkoituksenmukaista. Mielestämme liian usein vanhemmuus tulkitaan keskustelussa vain äitiydeksi. Myös isät on saatava kasvatusvastuun kantajiksi. Vihreiden mielestä ideaalitilanne on, että vanhemmat voivat tasapainoisesti ja tasaveroisesti olla yksilöitä, käydä töissä, hoitaa lasta ja harrastaa. Asenneilmapiirin muutos ei kuitenkaan saa tarkoittaa taantumusta, että naiset joutuisivat vastentahtoisesti kotiin tai että heitä syyllistettäisiin työnteosta.

Kahtiajakautuneen naiseuden - kotiäiti tai uranainen - tilalle pitäisi ajattelussamme löytää jonkinlainen välimalli. Syntyvyyden suhteen on jo nyt havaittavissa, että vaikka kokonaissyntyvyys ei olekaan laskussa on syntyvyyden suhteessa synnyttävään ikäluokkaan todettu jakautuvan. Erityisesti korkeasti koulutetut naiset ovat yhä useammin lapsettomia ja toisaalta taas monilapsisten perheiden määrä on kasvamassa. Huoli toimeentulon ja työn jatkuvuudesta ei kannusta perheen perustamiseen, ja yleisesti ottaen työn ja perheen yhteensovittaminen näyttäisi olevan entistäkin vaikeampaa.

Vaihtelevat ja epäsäännölliset työajat eivät sovi kovin hyvin yhteen lapsiperheiden arjen kanssa. Vieläkin, yllättävää kyllä, monet naureskelevat vanhalle 8-16 -yhteiskunnalle, mutta se oli joustamattomuudessaankin vakaa ja säännöllinen. Tiedettiin työn ja vapaa-ajan suhde, tiedettiin lasten menemiset ja tekemiset. Uusi, muuttunut tilanne vaatii uusia ratkaisuja. Mielestämme lasten harrastamiset pitäisi pystyä entisestään integroimaan koulun jälkeiseen iltapäivä-aikaan. Täten myös lasten yksinolo kotona vähenisi ja koulun jälkeisen ajan voisi viettää turvallisen aikuisen seurassa. Illat jäisivät sitten perheen yhdessäoloon.

Dosentti Irmeli Järventien sanat Helsingin Sanomissa viikko sitten menivät suoraan sydämeeni kahden pienen lapsen äitinä, jonka hektiseen elämään kuuluu tällä hetkellä tulevan omakotitalomme pohjan rakentaminen; Järventie vertaa lapsipolitiikkaa talon rakentamiseen. Se voi tukea lapsen kehitystä tai vaurioittaa sitä. Jos tulevien sukupolvien halutaan olevan luovia ja innovatiivisia, olosuhteita ennen kouluikää on vaalittava ja varjeltava, koska varhaislapsuus on luovuuden kehitysaika - ikään kuin talon perustan rakentamista. Kehityksen kiirehtiminen esimerkiksi aientamalla kouluun menoa vaurioittaa tätä perustaa, jonka varassa ovat koulussa opittavat taidot. Taidot ovat talon seiniä: jos perusta on rikki, niin seiniin on turha panostaa.

Taas kerran tuli siis todettua, että vihreiden linja vastustaa koulunaloitusiän alentamista on tärkeä osa pelastusoperaatiossa, jossa estämme lastemme uhraamista tehokkuuden ja taloudellisen kasvun nimissä. Sitä paitsi emme usko taloudellisen kasvunkaan hyötyvän siitä, että iloiset innovatiiviset lapset menettävät elämänilon yhteiskunnan paineiden takia.

Arvoisa puhemies!

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä ei pidä kieltää sitä tosiasiaa, että raha todellakin auttaa moneen asiaan. Me olemme kuitenkin myös sitä mieltä, että yhdenkään eduskuntaryhmän ei pidä olla "kaksinaamainen" vaan päätöksentekijän on hyvä tunnistaa ja tunnustaa realiteetit, niin taloudellisessa kuin poliittisessakin päätöksenteossa.

Oppositiopuolueista erityisesti Keskusta on usein vaatinut erinäisiä asioita, menolisäyksiä budjettiin tai kritisoinut eri hallitusryhmien toimia tarjoamatta kuitenkaan realistisia vaihtoehtoja. Ennen vihreiden hallitukseen tuloa me teimme myös oppositiopolitiikkaa ja olimme hallituksen kanssa asioista useinkin eri mieltä. Me emme kuitenkaan vaatineet kaikkea kaikille ehdottamatta mistä rahat otetaan tai keneltä se on pois.

Haluankin kysyä sekä hallituspuolueen eduskuntaryhmän edustajana että kansanedustajana: ovatko opposition, eritoten Keskustan, vaatimukset ja ehdotukset todella sellaisia, että ne toteutettaisiin myös jos oppositiopuolueet istuisivat hallituksessa vai ovatko nämä monet tälläkin vaalikaudella kuullut epärealistiset ehdotukset vain halpamainen tapa kerätä irtopisteitä ja äänestäjien kalastelua?

Kuten aiemmin jo mainitsin, täällä talossa on viime aikoina ollut suurin vääntö eläkeläisten asioista, mm. eläkkeiden pohjaosan leikkauksista, joihin liittyen Keskusta uhkasi välikysymyksellä ellei hallitus etsi budjetista tarvittavia rahoja. Mihin unohtui oppositiolta lapsiperheiden asiat silloin? Rahat näiden kahden ryhmän tarpeisiin tulevat samasta pussista. Oppositio painottaa yhtä lailla perhe- kuin eläkepolitiikassaan tukipolitiikkaa, hallituksen linjana on ollut palvelujen parantaminen. Tämä on mielestämme ollut hyvä painotus käytettävissä olevien rahojen käytölle eikä sitä ole syytä hylätä jatkossakaan.

Vihreä eduskuntaryhmä toivoo, että seuraava hallitus ottaa entistä painokkaammin lapsiperheet huomioon politiikassaan. Tämä tarkoittaa sekä lapsiperheiden tarvitsemien palvelujen parantamista että lapsipoliittisten tukien kasvattamista. Tuilla tarkoitamme mm. lapsilisien korottamista ja sitomista indeksiin. Pitkällä aikavälillä ratkaisuna moniin toimeentuloon liittyviin ongelmiin toimisi vihreiden esittämä perustulomalli. Näihin olemme jatkossa valmiita satsaamaan.

Lähitulevaisuudessa eduskuntaryhmämme toivoo tarvittavaa lisäpanostusta erityisesti adoptioavustuksen toteutumiseen sekä minimiäitiyspäivärahan korottamiseen. Yhteistyöllä, hyvät kollegat, saamme nämäkin kysymykset ratkaistua.