Vihreän eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro EU:n tulevaisuutta koskevan selonteon keskustelussa 6.11.2001

ed. Tuija Brax

1. Euroopan tulevaisuus-keskustelussa on puhuttava suoraan ja oikeilla nimillä

1.1. Hallitukselle kiitos aiempaa suoremmista sanoista

Vihreä eduskuntaryhmä on pitkään kaivannut aiempaa suorasukaisempaa puhetta EU:sta ja sen tulevaisuudesta. Vihreä liitto on omalta osaltaan pyrkinyt haastamaan muut puolueet rehelliseen EU-keskusteluun mm. viime kesänä hyväksytyllä EU-julistuksellaan. Siksi on syytä olla tyytyväinen siihen, että hallituksen selonteossa EU:n olemusta ja sen tulevaisuuden kehitystä kuvataan aiempaa suorasukaisemmin, joissakin yhä jää asioita luettavaksi rivien välistä. On merkille pantavaa, että selonteossa EU määritellään toisaalta itsenäisten valtioiden liitoksi, mutta toisaalta tunnustetaan myös sen ylikansallinen toimivalta. Vaikka selonteossa korostetaan, että jatkossakin EU:n perussopimuksia voidaan muuttaa vain kaikkien jäsenmaiden suostumuksella, käy samalla ilmi, että on olemassa vakavasti otettavia paineita muuttaa perussopimusta liittovaltion suuntaan.

1.2. Firenzen paperi kannattaa lukea

Valtioneuvoston selonteossa kuvataan ns. Firenzen paperia Euroopan perussopimusten yksinkertaistamista koskevan keskustelun taustaksi. Hyvä, että hallitus tuo esiin, että asiakirjaa pidetään monilla tahoilla Unionin perustuslakina tai perustuslaillisena sopimuksena. Vielä viime keväänä hallituksenkin piiristä kuului puheenvuoroja, jossa vähäteltiin sopimusten yksinkertaistamisprosessia vain teknisluoteiseksi. Vihreä eduskuntaryhmä tervehtii ilolla sitä, ettei hallitus ole jatkanut moista kaunistelua.

Firenzen paperi on opettavaista luettavaa. Se on kohtalaisen hyvin onnistunut yhdessä demokratian perusedellytyksessä: siitä saa selvän. EU:n nykyiset perussopimukset ovat jotakuinkin mahdottomia joiltakin osin. Nykyisten sopimusten epäselvyys johtuu pitkälti siitä, että niihin on kirjoitettu sisään kompromisseja, jolloin artikloista on tullut paitsi pitkiä, myös hyvin tulkinnanvaraisia.

Firenzen paperi myös kertoo hyvin suorasukaisesti EU:sta. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä viimeistään nyt kaikkien asianomaisten valiokuntien olisi asiantuntijakuulemisissa perehdyttävä kyseiseen paperiin. Alkuverryttelyksi voimme suositella paperin klausuuleja 46, 47 ja 48, jotka koskevat yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, yhteistä puolustuspolitiikkaa ja keskinäistä lojaalisuutta ja solidaarisuutta.

Vihreä eduskuntaryhmä jättää omalta osaltaan vielä varauksia siihen, miltä osin se on valmis hyväksymään Firenzen paperin yksittäisiä kohtia, esim. yhteisen puolustuspolitiikan osalta ryhmässämme vallitsee kriittisiä kantoja. Joka tapauksessa kyseinen paperi käy hyvin tulevaisuuskeskustelun pohjapaperiksi siksi, että siinä käsitellään EU:n keskeisiä toimintoja selväjärkisesti. Jos ja kun jokin poliittinen ryhmä on näistä asioista eri mieltä, antaa Firenzen paperi oivan pohjan myös vastaesitysten tekemiselle. Pääsemme viimein EU-keskustelussa asiaan, jos keskustelijat nöyrtyisivät tekemään läksynsä ja muotoilemaan kantansa vähintäänkin sille konkreettisuustasolle mitä Firenzen paperi edustaa.

2. Muotojen lisäksi puhuttava sisällöstä

2.1. Kansalaiset ovat kiinnostuneita ympäristöstä ja työllisyydestä

Viime keväänä eduskunnan salissa käytiin lähetekeskustelu Nizzan sopimuksesta. Keskustelussa kehkeytyi väittelyä siitä, tuntuuko EU kansalaisista etäiseltä. Yhtä mieltä lienemme kuitenkin kaikki siitä, että EU:n organisaatiouudistusten yksityiskohdat eivät ole juuri saa tilaa kahvipöydissä, hiekkalaatikon reunoilla tai työporukan saunailloissa ja muissa arjen parlamenteissa. Sen sijaan viime viikkojen tapahtumat ovat osoittaneet, että suomalaisia kiinnostaa se, mitä EU tekee ja mitä se jättää tekemättä. Siksi EU:n tulevaisuuskeskustelu on aina pyrittävä ankkuroimaan politiikan sisältöön.

Kun vihreä eduskuntaryhmä jälleen kerran toistaa vaatimuksensa siitä, että ympäristöasioiden minimitasoista on päätettävä jatkossa määräenemmistöllä, niin se oikeasti tarkoittaa sitä, että EU:n ympäristönormeja on tiukennettava ja se taas ei onnistu niin kauan kun riittää että yksijäsenmaa vastustaa tiukennuksia.

Kansalaiset odottavat EU:lta hyvää ympäristö- ja työllisyyspolitiikkaa. Lisäksi näyttää, että monissa EU-maissa halutaan, että EU toteuttaa eräänlaista ihmiskasvoista markkinataloutta, jossa heikko-osaisista pidetään kollektiivisesti huolta ja jossa mm. koulutusmahdollisuudet ovat tasavertaisia. EU:n nykyinen puheenjohtajamaa on myös kiitettävästi edistänyt ajatusta EU:n roolista globalisaation hallinnassa.

Hyväksyessään Nizzan Eurooppa-neuvostossa perusoikeusasiakirjan EU sitoutui kansalaisilleen tärkeisiin paitsi kansalaisoikeuksiin myös sosiaalisiin ja ympäristöoikeuksiin.

2.2. Oikeus elämään on vaarassa Afganistanissa

Perusoikeusasiakirja alkaa kuitenkin oikeuksista tärkeimmällä, oikeudella elämään. EU:n tulee varjella tätä oikeutta kaikessa toiminnassaan, myös ja etenkin ulkopolitiikassaan. Yhtään ihmishenkeä ei saa vaarantaa turhaan. Sodankäynnissä on voimassa Geneven sopimus, jonka mukaan siviilejä on suojattava.

EU-johtajien on nykyistä selkeämmin sitouduttava tähän periaatteeseen. Tuemme täysin sitä, että Suomi ja muut EU-maat ovat mukana ns. terrorismin vastaisessa rintamassa ja että YK:n turvallisuusneuvosto on antanut valtuudet aina surua, kärsimystä ja kuolemaa tuottavaan toimeen, sotaan. Mutta samassa yhteydessä odotamme, että EU ja YK tekevät kaikkensa, että sodassa siviilit eivät kärsi turhaan. Ei voi olla missään tapauksessa hyväksyttävää, että siviilien kärsimys sisältyy tietoisesta tai edes vahingossa sotasuunnitelmaan. YK:n hyväksymään aseelliseen voimankäyttöön täytyy sisältyä tehokas suunnitelma siviilien ruokkimisesta, suojaamisesta ja lääkehoidosta.

Pidämme myös selvänä, että sotaa terrorismia vastaan ei voida voittaa pelkin pommein. Sodan on sanottu kestävän kauan. Se tulee kestämään ikuisuuden, jos osana taistelua ei käytetä nykyistä paljon tehokkaampaa ja laajempaa kehitysyhteistyötä. Tällä saralla EU:lla on paljon annettavaa.

3. Konventista

3.1. Uusi konventti jakaa valtaa

Laekenin huippukokouksessa tullaan todennäköisesti perustamaan uusi konventti. Ensimmäinen konventti käsitteli EU:n perusoikeuskirjaa. Tämä toinen tulee samaan hyvin paljon poliittisemman mandaatin. Sille annetaan nimenomaisesti ainakin Nizzassa päätetyt neljä tehtävää, mutta jo nekin ovat itse asiassa niin laajoja, että tavallaan on epäolennaista miettiä, annetaanko konventille vielä joitakin muita tehtäviä. On nimittäin jo nyt selvää, että konventissa tulee olemaan esillä koko repertuaari asioita, joita kutsutaan EU:n tehostamiseksi, tiivistämiseksi eli liittovaltiollistamiseksi.

3.2. Toimivallan jakolista voi suojella jäsenvaltioiden valtaa

Toisaalta on syytä ymmärtää, että monet tahot, esim. Saksa, jotka puhuvat ns. liitovaltion puolesta, puhuvat erittäin voimakkaasti myös jäsenvaltioiden oikeuksien puolesta. Nizzassa konventin yhdeksi tehtäväksi on annettu pohtia ns. kompetenssilistaa eli jäsenvaltioiden ja EU:n välistä toimivallanjakoa. Mielestämme tämä on nähtävä mahdollisuutena suojata jäsenvaltioita monenlaisilta Brysselin invaasioilta. Siksi suhtaudumme toimivallanjako-ajatukseen hallitusta myönteisemmin. Juridisesti sitova toimivallanjako estäisi viime aikoina yli äyräiden paisuneen ilmiön: ns. avoimen koordinaation.

Avoin koordinaatio ei perustu suoranaisesti EU:n toimivalta-artikloihin. Siihen sitoudutaan usein huippukokouksissa ja se käsittelee aiheita, jotka läheisyysperiaatteen vakiintuneen tulkinnan mukaan kuuluvat jäsenvaltioille, kuten eläkepolitiikkaa. Avoin koordinaatio teettää julmetusti työtä etenkin pienten maiden byrokratialle ja se toimii salakavalana EU:n tosiasiallisen vallan lisääjänä. Avointa koordinaatiota voi jo nykyartikloinkin vastustaa, jos poliittista rohkeutta löytyy. Mutta vielä selvempää olisi, jos jäsenvaltioiden oikeudet mm. peruspalveluiden tuottamistavan määrittelyssä olisivat toimivaltajaolla betonoitu.

3.3. Hyvinvointipalveluiden järjestäminen kuuluu jäsenvaltioille

Vihreän liiton Eurooppa-julistuksessa korostetaan erityisesti sitä, että hyvinvointipalvelut ja koulutus pitää voida tuottaa kunkin jäsenvaltion parhaaksi katsomalla tavalla. Tätä politiikkaa on noudatettava niin WTO:ssa kuin EU:ssakin. Tämä ei poissulje sitä, että EU-maat säätävät miniminormeja tällä alalla, millä estetään sosiaalinen dumppaus, mutta sitä pidemmälle menevän lainsäädäntötyön suhteen olemme kriittisiä Vihreä eduskuntaryhmä toivoo, että tältä osin Euroopan ja etenkin Suomen sosiaali- ja terveys, opetus ja työministerit osallistuisivat EU:n tulevaisuuskeskusteluun. On erittäin tärkeätä, että he pystyvät hahmottamaan nykyistä selkeämmin sen, minkälainen yhteistyö on hedelmällistä, mikä liian kahlitsevaa. Toivomme, että konventtiin valmistauduttaessa asianomaiset ministerit linjaavat näkemyksiään eduskunnalle tai sen valiokunnille.

3.4. Konventti on otettava vakavasti

Toimivaltajako käyköön hyvästä esimerkistä sen suhteen, kuinka äärimmäisen valtapoliittisia asioita tulva konventti tulee käsittelemään. Ensimmäisen konventin jäsenenä voin vakuuttaa, että konventtimetodia ei pidä väheksyä. Perusoikeuskirjasta ei muutettu pilkkuakaan sen jälkeen kun konventti sen hyväksyi. Ensimmäisen konventin perusteella on myös pakko korostaa, että konventtimetodissa ne ovat vahvoilla, joilla on jokin tavoite, joilla on omat nuotit järjestyksessä.

Suomalaisessa keskustelussa on esitetty ajatuksia, että suomalaiset jäsenet menisivät konventtiin lähinnä tarkkailemaan käytyä keskusteluja ja näin vaalien alla vähän toisiaankin. Tämä näkyy mm. siten, että korostetaan sitä, kuinka varsinaiset päätökset tehdään kuitenkin hallitusten välisessä konferenssissa. Se voi olla vaalitaktisesti viisasta, mutta vaikutusmahdollisuuksien osalta se on sama kuin että lähettäisi paikalle videokameran. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä eduskunnan pitää pystyä parempaan. Konventin jäseniä pitää osata evästää joko valiokunnista tai erillisestä jaostosta. Tärkeimmissä vaiheissa salikeskustelukin on paikallaan. Tämä ei onnistu ilman kovaa työtä ja tahtoa, sillä eduskunnan on varsin pian, viimeistään ensi kevätkauden aikana pystyttävä hahmottamaan, mistä asioista se on laajasti yhtä mieltä ja mistä asioista se jakaantuu. Vain näin eduskunta voi käyttää tehokkaasti mandaattiaan konventissa.

3.5. Konventista ei saa muodostua ukkovallan symbolia

Konventtiin tullaan näillä näkymin nimittämään kaksi jäsentä eduskunnasta ja yksi hallituksen edustaja. Vain kolmen jäsenen lähettäminen joka maasta on omiaan vääristämään konventin poliittista edustusta merkittävästi. Siksikin on tärkeää, että eduskunta järjestää konventin seurannan laajapohjaisesti. Poliittistakin vääristymää järkyttävämpää on, jos uudesta konventista tulee yhtä miesvaltainen tai jopa pahemmin vääristynyt kuin ensimmäinen konventti oli. Pidämme päivänselvänä, että Suomi tulee osaltaan käyttäytymään asiallisesti ja pitää huolen että nimitettävästä kolmesta jäsenestä yksi tai kaksi ovat naisia.

4. Perusoikeuskirja osaksi perussopimuksia

Suomen eduskunta on Nizzan kokouksen jälkeen lukuisissa päätöksissään viitannut EU:n perusoikeuskirjaan. Perusoikeuskirjan artiklat ovat varsin pian muodostuneet esim. perustuslakivaliokunnan arkiseksi työkaluksi.

Perusoikeuskirjan juridinen status on toistaiseksi kuitenkin epäselvä. Sitä ei ole liitetty perussopimuksiin eikä ainakaan vielä sen nojalla ole langetettu päätöksiä EY-tuomioistuimessa. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä näin ei voi vuosikausia jatkua. Perusoikeudet ovat oikeusjärjestyksemme perusta. Niitä koskevan asiakirjan status ei voi olla epämääräinen. Konventin on rohjettava joko kohteliaasti mutta selväsanaisesti haudata asiakirja tai sitten esitettävä sitä liitettäväksi osaksi perusoikeuskirjaa.

Mielestämme asiakirja voidaan liittää osaksi perusoikeuskirjaa, jos sitä ennen varmistetaan, että EY liittyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Näin torjutaan varteenotettava pelko siitä, että perusoikeuskirjaa käytetään keinona hylätä Euroopan Neuvosto.

Perusoikeuskirja voidaan liittää perussopimukseen monella tavalla. On hiukan ihmeteltävää, että hallituksen selonteossa näitä tapoja ei esitellä sen vuoksi, ettei yksikään valtion päämies ole sattunut niitä puheessa esittelemään. Kaksi varteenotettavinta vaihtoehtoa ovat seuraavat: Perusoikeuskirja liitetään uudistetun perussopimuksen alkuun tai että siitä tehdään liiteasiakirja nykyisen sopimuksen artiklalle numero 6, jossa jäsenmaat sitoutuvat perusoikeuksiin.

Vihreä eduskuntaryhmä pitää tässä vaiheessa Unionin kehityksen kannalta luontevimpana jälkimmäistä vaihtoehtoa, jolloin perusoikeuskirjaan sitoutuminen ei sinällään ole askel kohti perustuslain kaltaista perussopimusta, vaan että asiakirja juridisesti sitoo ennen kaikkea sen suhteen, että jäsenmaat voivat huolestuttavissa tapauksissa asettaa perusoikeuksia rikkovan jäsenmaan tarkkailuun ja viimekädessä langettaa rangaistuksen. Tämän lisäksi perusoikeuskirja yhä sitoisi EU:n omia toimielimiä, miltä osin on vielä paljon toivomisen varaa etenkin hyvän hallinnon osalta.