Peruspalvelujen nykytila, haasteet ja muutospaineet

Suomessa lapset ovat joka vuosikymmen olleet paremmassa kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin aina viime vuosikymmeneen asti, jolloin hyvä kehitys kääntyi huonommaksi – ei kaikkien lasten mutta joidenkin kohdalla.

Lasten terveys on suurelta osin hyvän neuvolatoiminnan ansiota. Neuvolatoiminnassa on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota entistäkin enemmän äidin päihteiden käyttöön. Suomessa syntyy satoja alkoholin pahasti vaurioittamia lapsia, joiden keskushermosto on vaurioitunut pysyvästi. Päihderiippuvaisten äitienhoitoa ja tukea on lisättävä huomattavasti, ja tullaan myös lisäämään. Neuvoloissa on ehkä myös syytä lisätä noin 4 tai viisivuotiaiden lasten psykososiaalisen kehityksen tarkastelua, koska vinoon lähtenyt kehitys on syytä oikaista nopeasti.

Päivähoito Suomessa on pääosin hyvää. Puutteitakin on. Erityisesti pienissä kunnissa puuttuu erityishoitoa tarvitsevien lasten – ja näiden määrä siis lisääntyy tarvitsema hoito. Jotkut kunnat käyttävät väärin sitä joustonvaraa, joka syntyi, kun päiväkotiryhmien enimmäiskokoa rajoittavista säännöistä luovuttiin.

Koululaisten iltapäivähoito on monin paikoin heikosti hoidettu. Juuri missään maailmassa niin pienet lapset eivät ole niin pitkään kotona ilman aikuisseuraa kuin Suomessa. Yksi tapa ratkaista tämä asia ja kiista taito- ja taideaineiden ja liikunnan vähäisestä määrästä kouluissamme olisi pidentää koulupäivää näillä ei-teoreettisilla aineilla. Lasten harrastustoimintaa voisi tietysti yrittää siirtää illoista iltapäivälle, mutta silloin menetetään harrastuspohja esimerkiksi urheiluvalmennuksessa.

Kouluterveydenhoito ja koulupsykologien saatavuus voisi olla parempikin.

Päihderiippuvaisten on vaikea päästä maassa hoitoon. Alkoholiriippuvuuden hoito on vaikeata, mutta siinä voidaan onnistua. Ilmeisesti vieläkin on vallalla ajatus, että alkoholiongelmat ovat itse aiheutettu vaiva, johon kunnan varoja ei mielellään ohjata. Päihderiippuvaisella on kuitenkin selkeä, lakiin kirjoitettu oikeus päästä hoitoon.

Ensi vuoden budjetissa panostetaan voimakkaasti huumehoitoon. Käytössä on noin 50 miljoonaa markkaa valtion korvamerkittyä avustusta huumehoitoon. Tuen ehtona on, että valtio panostaa 25% ja kuntien on laitettava itse loput. Samassa yhteydessä on tarkoitus liberalisoida selvästi heroiiniriippuvaisten korvaushoitoa koskevaa lainsäädäntöä.

Vanhustenhoidon laatusuositukset ovat purreet hyvin kenttään. Vanhustenhoidon tilanne on paranemassa ennakkotietojen mukaan ilahduttavasti. Kriisi on odotettavissa joskus vuoden 2020 tienoilla, kun suuret ikäluokat ylittävät 75 vuoden iän. Erittäin merkittävässä roolissa ennaltaehkäisyn kohdalla saattaa olla terveyttä edistävä liikunta, jota pohtiva, kansanedustaja Tuija Braxin mietintö valmistuu näinä aikoina.

Ennaltaehkäisy ja terveyden yleinen edistäminen onkin ehkä hyvinvoinnin kannalta tärkeämpää kuin varsinainen hoito. Suomessa – erityisesti täällä Pohjois-Karjalassa – on erinomaisia kokemuksia siitä, miten elintapojen ja ruokailutottumusten muuttaminen vaikuttaa terveyteen.

Mielenterveyspotilaiden sosiaalinen tilanne on paikoin heikko. Oli sinänsä järkevää purkaa mielisairaaloita. Se on parantanut elämän laatua useimpien kohdalla, mutta joillekin se on merkinnyt myös lähes heitteillejättöä muistuttavaa olotilaa. Avohoidossa olevien mielenterveyspotilaiden kuolleisuus on kovin korkea ja jotkut ovat vain vaihtaneet laitosta; päätyneet mielisairaalasta vankilaan. Mielenterveystyössä avohoitopotilaiden kohdalla asumispalvelujen järjestäminen on ehkä kiireisin asia. Psykoterapian roolia palvelujärjestelmässä on myös syytä selvittää.

STM tuottaa vielä tämän syksyn aikana laatusuositukset mielenterveyshoidosta.

Suomalainen terveydenhoito on kokonaisuudessaan vielä hyvässä kunnossa – tästä osoituksena on yksityissektorin vähäinen käyttö, mutta tilanne on kriisiytymässä. Tätä varten valtioneuvosto on asettanut kansallisen terveysprojektin, jota esittelen myöhemmin tänään tarkemmin.